Mr. Lau

Torstai 28.6.2012

Vapaapäivä! Oltiin yhen mun hyvän frendin kaa sovittu keskiviikko-iltana et mennään seuraavan päivänä porukal Kiinalaiseen syömään. Siispä torstaina klo 12.10 lähin tallailee dösärille. Meitsil on vaa ollu jo pari päivää vasen lonkka ja alaselkä jumis ja kävely dösärillekki oli jokseenki tavallist vaikeempaa. Treffasin Seidin lepuskissa ja hypättii siit sit dösään joka vei meijät suoraa Mr. Lau- raflan eteen. Ku noustii dösästä ni Ville ja Nina oli jo paikal meit vastas.

Meitsi ei ollu aijemmin tavannu kumpaakaan, mut aina on hauskaa tutustuu uusiin tyyppeihin. Tultii sitäpaitsi hyvin juttuu keskenämme ja raflas tais vierähtää melkei pariki tuntia.

Unohdin kokonaa mun kameran olemassaolon, joten nyt meijän safkailust ei oo muuta ku tää Seidin ottama kuva. Hupsii, paha vastavalo, mut minkäs teet.

Lounastelun jälkee hyvästeltii Seidin kaa Ville ja Nina raflan edes ja otettii dösä takas Lepuskiin.
Steissil meijän tiet eros ku Seidi hyppäs junaan ja meitsi lähti laahustaa Selloon. Varasin siin kävellessäni ajan Diacorille, koska lonkka rupes vihottelee. Sain ku sainki ajan jo puolen tunnin päähän ja päätin sit tappaa aikaa kiertelemäl vähä kauppoi. Löysinki yhen mageen korun joka mun oli ofc. pakko saada. Ehkä pitäis vähä rajottaa tätä ostamista?

Ku pääsin Diacorille ni mulle ilmotettiin et kysees on tod. näk. vaan venähdys ja et ei siihe auta muu ku lepo. Sain siis pari päivää saikkuu, katellaa josko tää menis sit ohi viikonlopun aikana.
Matka kotii tuntu jotenki yber pitkält, mut himas mua oottiki sit tuoreet herneet ja kirsikat, just paistetut korvapuustit ja voisilmäpullatki oli just menossa uunii. Namiiii!

Äiti, oot paras.