Otsikko sen kertoo... päivän ehdottomasti paras asia oli se, et aurinko päätti vihdoinki ilmestyä ton paksun pilviverhon takaa! Ihan mahtavaa. Nyt uskaltaa taas toivoo et nää kelitki tästä vähä lämpenis.
Tänää mun piti töiden jälkee mennä kattoo duunikaverin "vauvoja" (lue iguaaneja sekä muita liskoja), mut ikäväkseni neidille tuli tärkeetä menoa, joten piti jälleen siirtää tapaamista. Vähän harmitti, mut eihän se maailma nyt tähän kaadu. Oletan et ehin näkee ne liskot vähä myöhemminki.
Tein siis ohjelman muutoksen ja polkasin vanhempien kaa lähikirjastoo.
Viimeeks ku kävin siel ni en löytäny mitää, mut täl kertaa tärppäs! Lainasin muutamat lehdet ja yhen dvd:n tylsien hetkien pelastajaks. Vaik toisaalt, mul on ikioma tylsien hetkien pelastaja tääl himas, eli mun ihana terapiapupu. Se ku päätti taas vaihteeks pistää protestin pystyy ku oli heinät loppu. Järkyttävä meteli. Onneks rauhottu ku mami haki sille vähä safkaa! Kattokaa nyt miten tyytyväisenä se on. :)
Pitäis varmaa ottaa mallii tost kanista, se on tyytyväinen niin kauan ku sil on ruokaa ja hyvä paikka asuu. Ehkä mäki meen nyt nauttii herkuista. Mami nimittäi leipo taas- täl kertaa appelsiinikääretorttuu! Super NAM! Se on vähä niin ku et "hyvä ruoka, parempi mieli". Saarioisen mainoksessa on pointtinsa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti