Erilainen rakkaus

Yllä kuva kiehtovimmasta lemmikistä ikinä. En ymmärrä ihmisiä jotka inhoo hämähäkkejä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pelon mä tajuun, mut miks inhota otusta joka ei tarkotuksella satuta ketää, ainoastaa puolustaessa itseään? Sitä paitsi suurin osa porukasta kuumottaa turhaan tarantulan puremaa. Myrkky on suunniteltu lamauttaa saalis ja helpottaa ruoansulatusprosessia. Ihmiselle purema vastaa ampiaisenpistoa ja vaan hyvin pienellä osalla tarantulista on voimakkaampa reaktioita aiheuttava myrkky.

Se mikä tekee näist kaheksanjalkasista otuksista mun mielestä nii mielenkiintosia on hyvä kysymys. Kyse on varmaa sekä niitten poikkeevasta ulkonäöstä et erilaisesta anatomiasta ja tavoista toimii. Joku mun kavereista totes kerran et kaheksan silmää omaava otus on luonnoton. Millä perusteella? Jos ruumiinrakenne ei salli pään liikuttamista, on enemmän ku luonnollista et lajille kehittyy useampia silmiä elinympäristön hahmottamiseks (asiaan vaikuttanee kans hämähäkkien huono näkökyky, n. 30cm). Mainittakoon vielä ettei kaikilla lajeilla edes oo kahta silmää enempää (omallani taitaa olla juuriki sen verran). Onko ne sit niitä "vähemmän luonnottomia" yksilöitä?

Väitän et hämähäkkien pelko on osittain opittua, osittain tietämättömyydestä johtuvaa. Aina hoetaa ettei toisia ihmisiä saa tuomita ulkonäön perusteella. Miksei samaa vois soveltaa kaikkii elollisiin olentoihin? Se et hämähäkit näyttää jonku mielestä ikäviltä, ei oo mun mielestä hyvä syy inhota niitä.

Aattoilta

Muutama kuva meiän aattoillan tunnelmista. Kynttilöitä, joulusauna, hyvää ruokaa, lahjoja, tv:stä tulevia piirrettyjä. Mukavan rauhallinen meininki, eikä se lumen puuttuminenkaa ihan kamalasti lopulta haitannu, vaikka aamusta surkeeta keliä vähä surkuttelinki.



Viimesessä kuvassa on yks mun lempparilahjoista, tuikkuteline. Kynttilän liekistä kohoova lämmin ilma saa telineen päässä olevat pöllöt pyörimää hiljalleen. Niin söpö.

Projektina joulukuvat

Kiire voi elämässä olla, muttei koskaan niin kiire etteikö ehtis jeesaa läheisiä. Tein yks ilta pikavisiitin hyvän frendin luokse, tarkotuksena ottaa muutamat jouluaiheiset kuvat kaverin joululahja- projektia varten. Kissan kaa oli melkosen hankala toimia yhteistyössä ku herra ei oikee innostunu sylissä hengailusta eikä liioin mun salamavalosta, mut onneks joulukoristeet kiinnosti sen verran et kuvat saatii kuitenki otettua. Tässä näätte tulosta. Ihan lämminhenkisiä ja söpöjä fotoja niist lopulta tuli, vai mitä sanotte?

Joulu kaaoksen keskellä

Mun elämä on kaaos, kirjaimelliesti. Muutto, koulu, työt, työssäoppiminen... todella stressaava yhdistelmä. Viimeviikon maanantaina sentää ehdin nauttia joulusista tunnelmista frendien kera ku suunnattiin stadiin glögille. Sen jälkee päivät on ollu vaan toinen toisensa jälkee kovin hektisiä. Onneks viimeistään jouluaattona elämä tasaantuu edes pikkasen. Sillon vedän syvään henkeä, suljen silmät joulusaunan lauteilla ja hemmottelen itteäni suklaakonvehdeilla.

Nyt pitää viel hetki jaksaa, vaikka sit näiden kuvien voimalla. Onneks kohta on loma.

Juhlapäivä x2

 Viimeviikon perjantaina juhlittii sekä Suomen itsenäisyyttä että mun poikaystävän pikkuveljen lakkiaisia. Kaks kärpästä yhellä iskulla niin sanotusti. Ilmanen, super hyvä ruoka oli myös erittäin tervetullu opiskelijan arkeen.

 Oon aina tykänny erilaisist tapahtumista ja juhlista, mut jostain syystä toisten ihmisten suvun ollessa paikalla koen aina olevani vähä jäykkä yrittäessäni kovasti esittää sivistynyttä politiikasta puhuttaessa, vaikken tosiasiassa tietäis mistään mitään. Omassa suvussa oon tottunu siihen et juhlissa joku saattaa yhtäkkiä alkaa laulamaan tai keksii jotain muuta yhtä hauskaa. Myös huumori on omaa luokkaansa ja saattaa usein olla jopa mauttoman rajoilla kipuilevaa tai joidenki mielestä hieman loukkaavaa läpän heittoa ja on tietysti täysin ymmärrettävää, ettei sellasta voi viljellä kaikkien ihmisten seurassa. Ehkä se on se epävarmuus sanomisien suhteen joka aiheuttaa tietynlaisen rautakanki takalistossa- efektin.

 Pieni jäykistely ei kuitenkaa oo koskaa pilannu mun juhlafiilistä ja kuten aina, mulla oli nytki ihan mukavaa.

Keväällä onki sit mun valmistujaiset ku saan käteeni paperit siitä et oon opiskellu itelleni ammatin. Hämmentävää, miten nopeesti kaks vuotta lopulta meneekää.

Astara

Tällasessa hoitolassa mä oon nyt työssäoppimassa, Tapiolan uuden ostoskeskuksen ylimmäs kerroksessa. Astarassa on tosi viihtysät, uudet tilat, kattava hoitovalikoima, myymälän puolella yllättävän laajasti tuotteita kosmetiikasta magneettikoruihin, mulle mahdollisuus oppia uutta... eli ihan kelpo työssäoppimispaikka. Ainoo ongelma on se et intensiivisestä flaijereiden jaosta huolimatta asiakkaat ei eksy paikalle- tai ei ainakaa mun luokse. En tiedä missä vika, mut ohjaajieni kanssa sovittiin et yritän nyt vielä blogini kautta mainostaa, jospa pienestä lukijakunnastani huolimatta joku eksyis paikalle (edes joku kavereistani joka ei oo bloggerin rekisteröityny käyttäjä mut joka silti lukee blogia. Tiedän, että luette). Hinnasto on tämä:

ihonpuhdistus 45e
manikyyri 40e
pedikyyri 45e
kasvohoito 55e
vartalohoito 55e
ripset & kulmat kestovärjäys 25e

Mun kautta saa myöski lipukkeita joilla parafiinikäsihoidon saa hintaan 15e (norm. 32e). Tämä tosin vaan niin kauan ku mulla niitä lappuja riittää. Jos ette ite oo kiinnostuneita hoidoista ni vinkatkaa edes tutuille, mä oikeesti tarviin asiakkaita et saan kaiken hyödyn työssäoppimisjaksosta irti. Siinähän ku ei oo mitään järkeä et päivästä toiseen nökötän vaan ja ainoastaa myymälän tiskin takana, eikös?

Astaran muuhun hoitovalikoimaan pääsee tutustumaan täältä.

Edessä maiseman vaihto

 Nii vaan kävi, et uus kämppä on nyt löydetty ja meitsin on jälleen aika vaihtaa maisemaa. Käytii viimeviikon torstaina näytössä ja jo seuraavana päivänä meille soitettii takas et hei, asunto on teiän. Mikä mieletön tuuri ja helpotus! Nyt ku voin lakata stressaamasta sitä että saadaanko kämppää ajoissa vai ei, voin alkaa murehtimaa sitä et miten muutto onnistuu koulun, työssäoppimisen ja duunin ohella. Sama tilanne mulla oli vuos sitte, vaan sillonpa kuljin sellasessa sumussa etten näin jälkikätee muista ollenkaa, millä energialla koko hommasta selvittiin.

 Muuttoon liittyy niin paljo kaikkee, samalla jännittää ja kuitenki odottaa nii innolla. Kämppisten aikakausi on- ainaki toistaseks- ohi, edessä elämä pelkästään paremman puoliskon kanssa (koiraa ja kahdeksanjalkasta tietenkää unohtamatta). Parhaat fiilikset saan täl hetkellä ajatuksesta uuden kämpän tiskikoneesta. Siis oikeesti, ei enää tiskivuoroja, mitä juhlaa! Osotteenmuutokset ja sähkösopparit on jo hoidettu, vielä ku sais avaimen kouraan ja kamat uuteen kotiin.