Onneks on ystävät

Ajoittainen uupumus, inspiraation puute, mielialan vaihtelu super ilosesta kiukkupalloks, stressi, aikaansaamattomuus.... Tätä kaikkea on ilmenny mitä enenevissä määrin viimesen kuukauden aikana. Eikä ihme, ku eilen vilkastessani kalenteria tajusin sen karun faktan, et viimesen reilun kuukauden aikana mulla ei oo ollu ainuttakaan vapaapäivää. Siis ei ainuttakaan! Vapaita iltoja on kyl ollu ja paljon oon ehtiny duunailla esim. pari iltaa kulu clubilla jammaillessa, stand up- show:ssa frendin kaa ja tanssitunneillaki oon ehtiny pyörähdellä. Luulis et tällaset irtiotot arjesta vähentäis stressiä. Kenties, mut pahimmassa tapauksessa tää mun täyteen buukattu kalenteri vaan ahdisti. Kaikki tää näky myös blogissa ilmiönä, jota ite ainaki kutsun blogikuolemaksi.

Mun onneks, kaikki tää hektisyys alkaa pian helpottaa. Hiihtoloma on edessä ja matka ruotsiin odottaa ihan kulman takana. Loppukevään lupaan olla itellenei vähä armeliaampi. Onneks mulla on ollu kaikki super mahtavat kaverit ympärillä jotka on ehtiny ja jaksanu tsempata mua ja vetäny mut irti arjesta sillon, ku mulla siihen on ollu aikaa. Yllä olevat kuvat on meiän viikonlopun tupareista. Onneks oon elämässäni onnistunu tapaa näin huippuja tyyppejä!

Joulu kaaoksen keskellä

Mun elämä on kaaos, kirjaimelliesti. Muutto, koulu, työt, työssäoppiminen... todella stressaava yhdistelmä. Viimeviikon maanantaina sentää ehdin nauttia joulusista tunnelmista frendien kera ku suunnattiin stadiin glögille. Sen jälkee päivät on ollu vaan toinen toisensa jälkee kovin hektisiä. Onneks viimeistään jouluaattona elämä tasaantuu edes pikkasen. Sillon vedän syvään henkeä, suljen silmät joulusaunan lauteilla ja hemmottelen itteäni suklaakonvehdeilla.

Nyt pitää viel hetki jaksaa, vaikka sit näiden kuvien voimalla. Onneks kohta on loma.

Kohtaaminen

Tänää nostatettii esii muistoja ku pääsin näkemää yhtä Slovenian vaihdossa tapaamaani ihmistä ja tutustumaa samalla neljää uuteen opiskelijaan. Sloveniasta meinaa saapu viis vaihtaria Suomeen sunnuntaina, joukossa mulle ennestää tuttu Nina, jonka kaa ehittiin viettää aikaa sillon ku olin ite vaihdossa. En vaa voi uskoo et reilu kuukausi sitte mä palasin Sloveniasta Suomee ja nyt Nina on täällä! Kavereiden saaminen ulkomailta on ihan mieletön rikkaus ja varsinki sillon ku lähtee vaihtoon, on ihanaa ku paikanpäällä on joku joka osaa neuvoo ja opastaa. Mun kuukauden mittanen Slovenian matka oli ikimuistonen ja osa kiitoksista menee puhtaasti niille ihmisille joita siellä tapasin. Nyt mä haluun puolestani varmistaa et nää upeet tyypit saa yhtä mahtavia kokemuksia tääl Suomessa ku mitä mä koin omalla reissullani.

Welcome to Finland, girls!

Marraskuu

Siitä on suunnillee tasan vuos ku muutin pois vanhempien luota ekaan omaan kämppään. Vuoden aikana ehin sopeutua loistavasti ja entä nyt? Tässä sitä ollaan, muuttouhan alla, ku kämppis ilmotti muuttavansa enskuussa tyttöystävänsä kanssa eikä mulla ja paremmalla puoliskollani kahdestaan riitä varat ison kolmion vuokraan. En haluis vielä lähtee, mut eihän tässä muu auta. Elän siinä toivossa, että hyvän kämpän hyvällä sijainnilla voi saada alle kuukauden varotusajalla...

Päivästä toiseen

 Oon viimeset pari viikkoo ollu jotenki ihan älyttömän kiireinen ja koko ajan menos, ni bloginki päivittäminen vähä jääny taka-alalle. Opiskelu ja töissä käyminen ei vaan aina oo ihan siit helpoimmasta päästä, ku sit pitäis viel jäädä aikaa kaikelle muullekki.

 Tänää onneks oli lyhyt koulupäivä- päästiin jo klo 12 eli aikaa jäi rutkasti vaik mihin omiin juttuihin. Jes!

 Iltapäiväst mun hyvä frendi Mia tuli käymää. Otettii perinteisesti muutamat fotot ja vaihettii kaikki kuulumiset. Tapaamisen pääpointtina oli kuitenki ammattiin opiskelevien välisiin Saku stars- kisoihin treenailu. Kyseisis kisois on lajei maast taivaaseen, mm. lauluu, tanssii, näyttelemist, kuvataidetta... Ite kilpailen laulu-osios sekä yksin että Mian kaa duona.

Treenit meni tosi hyvin, enkä vielkää voi uskoo et ollaa jo about valmiita meiän biisien kaa! Kisathan on siis vast huhtikuussa eli ollaa enemmän ku hyvissä ajoin liikentees, mut siitähän ei oo ku hyötyä.

 Lauleskelun lomas väsäiltii kans meitsille kiharat. Tavallaan ihan kivat, mut taidan silti jatkos pitäytyy ihan vaan suorissa hiuksissa.

Se normipäivä

 Lyhyehkön mut sitäki ihanemman loman jälkee koitti jälleen se päivä, ku piti nousta kuudelta ja raahautuu koululle. Meil ei vissii koulus tunneta sellasta termiä ku "pehmee lasku", koska alotettii heti aamusta hommat sillä et tehtiin erityisluokkalaisille kasvohoidot. Siin vaihees ku alkaa nuokkuu kasvohierontaa tehdessä ni alkaa tajuu ettei vissii oo unirytmi ihan viel korjaantunu loman jäljilt.

Onneks aloin sit loppupäivää kohden virkistyy ja jaksoin jopa koulun jälkee lähtee hoitaa pankkii muutamat asiat. Saatoin siin samal hairahtuu alennusmyyntei kiertelee ja löysinki itelleni aivan super ihanat talvikengät! Omistan täl hetkellä yhet parit, joten nää kyl oikeesti oli ihan hyvä sijotus. 

 Mukaan tarttu myös läjä sukkia sekä mun tän hetkist favourite mehuu, Aura active päärynä-omenaa. Siin on jotenki ihanan raikas maku! Sääli vaa et yks tölkki maksaa suhteettoman paljo.

 Loppuilta meniki sit datailles ja ruokaa laittaen. Tai no, oikeestaa Tapsa kokkas ja meitsin tehtäväks jäi pistää vesi kiehuu ja spagetit kattilaan. Hävettää myöntää, mut oon kyl meistä se surkeempi kokki. Pitäis varmaa vähä skarpata, ei se ruoanlaitto nii vaikeeta oo.

 Alfaki haisto ruoan tuoksun ja tuli kytikselle et josko sielt tipahtais erehdyksessä joku herkkupala lattialle. Nii perus dogi. Omat safkat kulhos mut ain pitää kytätä herkkujen perään.

Tähä loppuun parit hämmentävät kuvat meijän lämpömittarist. Pisteet sille joka arvaa ton toimintaperiaatteen oikein.

Sitä sun tätä

 Meitsin viikot tuntuu olevan toinen toistaa kiireisempii ja ihan täys kaiken näköst ohjelmaa, mut onneks pian on joululoma ni saa vähä hengähtääkki (paitsi et oon lomallaki töissä kolme päivää). Keskiviikko oli ihan luksusta ku mun ei poikkeuksellisesti tarvinnu lähtee yhtää minnekkää, chillasin vaan kotona. Käytin aamun hyödyllisesti siivoilles ja joululahjoi pakkailles Alfan pitäes mulle seuraa.

Piti kans käydä kaupas kääntyy hakemas vähä ruokaa ja herkkuja. Noi karkit muistuttaa epäilyttävästi Harry Pottereist tuttui Bertie Bott's beans- makeisia. Super hyviä. Makui löytyy purukumist ja colast mustikkaan ja passion hedelmään.

 Jossai vaihees päivää Johanna kävi kääntyy ku olin luvannu tehä sille joululahjaks manikyyrin. Heti Johannan visiitin jälkee Mia tuli taas puolestaa hakee oman joululahjansa. Sekoiltii tapamme mukaa jotai ihan omaa settii ja musisoitii naapurien iloks.

Kehtaan kyl väittää et ollaa Mian kaa super hyvä duo. Vaik meijän laulutekniikka ei oo mistää kotosin ku kumpikaa ei olla koskaa ottanu minkää näkösii laulutuntei, ni molemmil on iha jees lauluäänet jotka sulautuu keskenää hyvin yhtee. Lukioaikoin tungettii ittemme joka ikisee juhlatilaisuutee esiintymää ja viel useempaa otteeseen.

 Sit "loppukevennyksenä" kuvaa meitsin uudest lemmikist. Oikeestaan niit on kaks, mut toinen lady mökötti terraarion nurkas joten siit oli aika mahdotonta saada onnistunutta fotoo. Oon ihan rakastunu noihin kaheksanjalkasiin, enkä tajuu miks porukka kuumottaa noit niin pahasti. Siis eihän noi tee kenellekkää mitään ellei niit mee väkisin sörkkimään.

Lepposia otuksia jos multa kysytään.

Keskiviikko

Melkone päivä taas. Koulus jumitin kahteentoist asti ja iltapäiväst suuntasin näkee serkkuu. Annal oli joku palaveri ja se pikkasen myöhästy aikataulust, mut ei se mitää. Hajoilin itekseni sen paniikkipuheluille ku piti ensin juosta dösään ja sit ratikkaan ja ties mihin. Ku vihdoin päästii Annan kämpille ni Sebuki oli jo tullu töist. Operaatio kuvaus alko.

Homma meni vähä siihen et Anna jako tuskastuneen ohjeit ku Sebu peeloili jotain omaa ja meitsi nauro kippuras koko touhulle. Funniest couple ever, plus toi Sebun poseeraus on kerrassaan loistava!

Annan kommentti näihin mun nojailukuviin oli se et kuulema sovin tohon seinään jotenki tosi hyvin. Pitäskö seki sitte ottaa kohteliasuutena? Maybe, ainaki ite päädyin lopputulokseen et palaute oli positiivinen.

Mun vatsalihakset joutu illan aikan koville ku Anna jotenki onnistu astuu koiran jätöksii ja sai ihme kohtauksen. Nauroin vedet silmis koko matkan pesupaikalle, eikä Sebunkaa pokka ihan pitäny.

Järkytyksestä kuitenki toivuttiin (ainaki melkein) ja matka jatku sisätiloihin. Ilta jatku kortinpeluun ja jutustelun merkeis.

Anna innostu sit jossai vaihees vääntää kaura-suklaa palloiki. Palloja noi ei oo nähnykkää, mut mun mielest ne oli silti iha jees.

Päätin et täst lähtien aina ku masentaa, meen hetkeks moikkaa Sebuu ja Annaa. Tuleepahan vatsalihakset treenattuu ja kaupan päälle viel kestohymy.