Onneks on ystävät

Ajoittainen uupumus, inspiraation puute, mielialan vaihtelu super ilosesta kiukkupalloks, stressi, aikaansaamattomuus.... Tätä kaikkea on ilmenny mitä enenevissä määrin viimesen kuukauden aikana. Eikä ihme, ku eilen vilkastessani kalenteria tajusin sen karun faktan, et viimesen reilun kuukauden aikana mulla ei oo ollu ainuttakaan vapaapäivää. Siis ei ainuttakaan! Vapaita iltoja on kyl ollu ja paljon oon ehtiny duunailla esim. pari iltaa kulu clubilla jammaillessa, stand up- show:ssa frendin kaa ja tanssitunneillaki oon ehtiny pyörähdellä. Luulis et tällaset irtiotot arjesta vähentäis stressiä. Kenties, mut pahimmassa tapauksessa tää mun täyteen buukattu kalenteri vaan ahdisti. Kaikki tää näky myös blogissa ilmiönä, jota ite ainaki kutsun blogikuolemaksi.

Mun onneks, kaikki tää hektisyys alkaa pian helpottaa. Hiihtoloma on edessä ja matka ruotsiin odottaa ihan kulman takana. Loppukevään lupaan olla itellenei vähä armeliaampi. Onneks mulla on ollu kaikki super mahtavat kaverit ympärillä jotka on ehtiny ja jaksanu tsempata mua ja vetäny mut irti arjesta sillon, ku mulla siihen on ollu aikaa. Yllä olevat kuvat on meiän viikonlopun tupareista. Onneks oon elämässäni onnistunu tapaa näin huippuja tyyppejä!