keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Special day

 Iskän virallinen synttäripäivä oli tänää, joten päätettii suunnata koko perheen voimin kiinalaisee raflaan safkailee. Idea oli ihan loistava, ku ei olla kesän jälkee ees käyty yhes ulkona syömäs- saati sit oikee missään muuallakaa.
 Raflan sijainti oli ihan äärettömän huono ja jotenki luotaansa työntävä, mut uskaltauduttiin silti kokeilee ko. mestaa ku oltiin kuultu siit pelkkää hyvää. Sisält paikka näyttiki ihan viihtysält ja tunnelma oli jees. Henkilökuntaki oli super ysvällistä!
 Oisin halunnu kokeilla jotain uutta, mut päädyin jällee tilaa mun vakkari annoksen: friteerattuu kanaa hapanimeläkastikkeel plus riisiä. Ihan parasta. Ehkä ens kerral uskallan ottaa sit jotain vähä erilaist.
 Safkailun jälkee saatii joku random idea et suunnataa Ikeaa pyörii. Loppujen lopuks iha hyvä reissu, mukaan tarttu taas kaikkee tarpeellist uuteen kämppään.
Paras ostos oli kuitenki tää pieni sydämen muotonen kaktus- ylläri poikaystävälle. Hope he likes it! Rakkaudel ostettu ja kaikkee (huom. elän edelleen siinä uskossa ettei mun parempi puolisko seuraa kovin aktiivisesti tätä blogia).

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Viikolla

Mihin tää kaikki aika katoo? Vilkasin mun viimeaikasia päivityksiä ja tajusin etten oo tän kuun aikana ehtiny edes kirjottelee tänne ku muutaman kerran. Johtuu vaa siit et kauhee kiire ja häslinki koko ajan menos, eikä aika riitä kaikkeen.
Arki-illat on menny enimmäksee duunissa tai sit oon ravannu eri kaupois. Millon hankkimas joululahjoi, millon kyselemäs työharjottelupaikkaa, millon taas hankkimas huonekaluja uuteen kotiin.
Shoppailukiintiö alkaa pikkuhiljaa olee täynnä.
Onneks tänä viikonloppuna oli aikaa irtautuu arkijutuist ees hetkeks (viimeviikonloppu ku meni kokonaa töissä). Lauantain juhlittiin pienel kokoonpanol meitsin iskän synttäreit. Hyvää seuraa ja safkaa, ei mitää sen kummempia.
 Oon aijemminki hehkuttanu mun sukulaisia, mut nyt siihen on taas yks hyvä syy lisää. Meininki oli äärimmäisen rentoo ja keskustelun aiheet ajoittain vähintääki lennokkait.
Ehin just liittyy kahvipöytää ja hotkasee palan synttärikakkuu, ennen ku siirryin seuraaviin pippaloihin Kauklahteenn. Meitsin hyvä frendi täytti 19v ja pitihän sitä mennä vähä juhlistaa!
Porukkaa piti olla vaik kuin paljo, mut loppujen lopuks meit tais olla vaan kymmenen- jos sitäkään. Meiningit oli kuitenki hyvät ja tutustuin uusii ihan huippu tyyppeihin.
Mm. bileiden toisen synttärisankarin, Jenun frendin Julian kaa tavattii ekaa kertaa, mut tultii heti toimeen keskenämme ja kehitettii illan aikan ihan omii juttui. Ninja- style.
Vaik takan on ollu hyvä viikko ja viel kivempi viikonloppu, ni toivon et ensviikolla on enemmään aikaa hengähtää.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kameran molemmin puolin

Kamerat on ollu mun suurin rakkaus siitä hetkestä asti ku sain ekan oman digikameran joskus yläaste aikoina, eikä meit sen jälkee oo erottanu mikään. Kanniskelen järkkäriä (tai vaihtoehtosesti pient digii) mukanani lähes 24/7 ja oottelen sitä päivää ku oikeesti tosiaa nukun kamera kädes. Kuvaan ihan mitä tahansa: ihmisiä, eläimiä, kasveja, esineitä, maisemia... suurimmaks lemppariks on kuitenki noussu toisten ihmisten kuvaaminen. Kamera on kuitenki tuttu myös toiselta puolen katottuna. Vaik oon intohimonen valokuvaaja, oon myös ehkä sitäki suurempi linssilude.
Oon alust asti tuntenu oloni kotosaks kameran edessä, eikä tilanne oo muuttunu mihinkää, päin vastoin! Onneks suurinosa meitsin frendeistki tykkää kuvailusta ja järkätäänki usein erilaisii kuvaussessioit millon missäki. Ku iskee kunnon inspis ni kuvaukset suunnitellaa alust asti meikkei, vaatteit ja rekvisiittaa myöten (mm. ekat kuvat hyviä esimerkkejä).
Yleensä meijän järkkäämät kuvaussessiot frendien kaa kestää 2-4h, mut parhaimmillaa ollaa taidettu kuvailla jopa viis tuntia putkeen. Kuvasaldo vaihtelee siin 200-600 kuvan välillä.
Alempi kuva on otettu yhel hauskimmist kuvausreissuist ikinä. Meil oli ensinnäki melkone operaatio saada Inalle noi vaatteet päälle yleises puistos, mut hätä keinot keksii (ei kyllä paljasteta et mitkä keinot). Kevät oli vast aluillaa ja luntaki viel maas, propsit siis Inalle kengittä kävelystä sekä muutenki aika vilposessa vaatekerrassa hengailusta. Vaan oli se kaikki niiten kuvien arvosta.
 Kehitettävää löytyis viel vaik kuinka, huolimatta siitä et miten monta vuotta oon kuvaillu. En oo esim. mikään mestari ottaa tilannekuvia, mikä on sääli siin mielessä et erilaisten tapahtumien ikuistaminen on haastavaa. Myös hämärässä kuvaaminen tuottaa toisinaa ongelmia. Oon laiska käyttää jalustaa ja vaik kuinka säätäisin asetuksia, ni onnistun ihan liian usein täräyttää kuvat. Ylempi kuva Miasta tosin on yllättävänki hyvä vaik valaistus ei fotoomishetkel ollu paras mahollinen.
 Kavereiden kaa on ihana kuvailla puhtaasti jo sen takii et yhteistyö pelittää ku molemmat tietää mitä haluu ja toisen mieltymykset on tullu tutuiks. Toisinaa kaipaisin vaa uusia kasvoja kuvattavaks. Ei niin et vanhoissa ois jotain vikaa, mut uudet kasvot tois uusii kokemuksia ja haasteita.

 Ps. Rupesin just ihmettelee et miten on mahollista et kaikki mun läheisimmät frendit (plus äippä) on näin kuvauksellisia?


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Ihan pian.


Operaatio kämppä on edenny viimeaikoin kohtuuttoman hitaasti. Remontti on valmis ja osa tavaroistaki löytäny paikkansa. Oleellisia asioita uupuu kuitenki edellee, esim. patjat ja ruokapöytä, eikä muuttoo helpota yhtään se et mun ja Tapsan aikataulut ei mee yksiin. Tarvitaa Tapsan vanhempien autoo ja peräkärryy, koska mun vanhempien autoon ei mahu kyllä mitää.
Tavaroiden puutteesta huolimatta pidettii tänää Mian kaa pieni mehuhetki meitsin uudes kodis.


Toi musta sohva bongattii Ikean löytönurkast. Tosi edullinen ja hyvä ostos, ite ainaki oon super tyytyväinen. Ihan perus musta sohva, ei mitään ekstraa. Perfect.



Porukat lahjotti meille fättiksen ja innostuin vähä riehuu sen kaa. Siin pöyriessäni totesin et matto vois olla ihan kiva. Kauheesti kaikkee mitä pitäis viel ostaa! Apua.



Fiilis on kuitenki hyvä vaik kaikki onki viel vähä sähläystä. Kai me tän kuun aikana päästään muuttamaa ihan lopullisesti. Ainaki toivon niin.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Pikkujoului


Jällee yks super kiireinen viikko takan, mut onneks lauantai-ilta oli pient irtiottoo arjest ku kokoonnuttii duuniporukal viettää pikkujoului. Teema oli aika Halloween meininkii ja porukka oli pukeutunu zombeiks, kissoiks, nunniks yms. Meitsi taas kuulu pienee devil- perheeseen. Meit oli nimittäi jopa viis punamustaa sarvipäätä. Siis miten nii yleinen pukuratkasu?



Iltaa oli sisällytetty ihan kivasti ohjelmaa. Oli pient showta ja arvuuttelukisa, safkailuu ja yhteisii pelei. Paikanpäälle oli myös roudattu ihan kivasti pient rekvisiittaa. Pöydäl hengaillu pääkallo sai seuraa Johannan laukust.




Myös sumopainii ja karaokee pääs kokeilee. Meitsi oli tapansa mukaa taas ekojen joukos laulamas. Suoraa lavalle ja mikki kätee meiningil mennää. Onneks saan usein positiivist palautetta esiintymisest, eli ilmeisesti en siis räjäytä ihmisten korvii hajalle.




Loppuiltaa kohden meiningit vaa parani ja porukka innostu jammailee. Ite vedin koko illan pelkän appelsiinimehun ja spriten voimal, mut riehuin silti kenties eniten laval tanssimas. Nyt on taas jalat melkei rakoil. Jälkikätee jäin miettii et toivottavasti dj:l ei menny hermot ku olin kokoajan toivomas uutta biisii ja hokemas "soita tää, sit tää ja sit vaik viel tää". Hups.



Kemut jatku yhteen asti yöl. Osa jatko matkaa viel baariin mut meitsi lähti kävelee himaan ku en halunnu enää enempää sekottaa unirytmii.



 Pakko todeta et paremmat pikkujoulut ku viimevuonna. Toivon mukaa taso pysyy samana, ellei jopa nouse.