Keskiviikko

Melkone päivä taas. Koulus jumitin kahteentoist asti ja iltapäiväst suuntasin näkee serkkuu. Annal oli joku palaveri ja se pikkasen myöhästy aikataulust, mut ei se mitää. Hajoilin itekseni sen paniikkipuheluille ku piti ensin juosta dösään ja sit ratikkaan ja ties mihin. Ku vihdoin päästii Annan kämpille ni Sebuki oli jo tullu töist. Operaatio kuvaus alko.

Homma meni vähä siihen et Anna jako tuskastuneen ohjeit ku Sebu peeloili jotain omaa ja meitsi nauro kippuras koko touhulle. Funniest couple ever, plus toi Sebun poseeraus on kerrassaan loistava!

Annan kommentti näihin mun nojailukuviin oli se et kuulema sovin tohon seinään jotenki tosi hyvin. Pitäskö seki sitte ottaa kohteliasuutena? Maybe, ainaki ite päädyin lopputulokseen et palaute oli positiivinen.

Mun vatsalihakset joutu illan aikan koville ku Anna jotenki onnistu astuu koiran jätöksii ja sai ihme kohtauksen. Nauroin vedet silmis koko matkan pesupaikalle, eikä Sebunkaa pokka ihan pitäny.

Järkytyksestä kuitenki toivuttiin (ainaki melkein) ja matka jatku sisätiloihin. Ilta jatku kortinpeluun ja jutustelun merkeis.

Anna innostu sit jossai vaihees vääntää kaura-suklaa palloiki. Palloja noi ei oo nähnykkää, mut mun mielest ne oli silti iha jees.

Päätin et täst lähtien aina ku masentaa, meen hetkeks moikkaa Sebuu ja Annaa. Tuleepahan vatsalihakset treenattuu ja kaupan päälle viel kestohymy.