Last three days

Iskeny taas pieni laiskuus tän blogin kaa.... viikonloppuna tapahtu vaikka mitä, mut kuvamateriaalia on naurettavan vähä. Lupaan et tän päivityksen jälkee lähen uuteen nousuun! Nyt kummiski mennää sil mitä on tarjol.

Tosiaan. Lauantaina meitsi jumitti koko päivän himassa ja ilta/yö meniki sit itä stadis luolakemuis konemusaa kuunnelles ja notskin ympäril nautties seurast ja kaikest muustaki. Hemmetin siisti kokemus ja näin jälkeenpäin harmittaa etten yhtää kuvaa ottanu, mut eihän sinne kameraa uskaltanu viedä. Oisin kuitenki hukannu/rikkonu sen. Maasto oli nimittäi tosi vaikee kulkusta ja sateen jäljilt liukas. Voin kummiski koittaa hyvitellä bilekuvien puuttumisen näil ennen lähtöö näpsityil kuvil mun asukokonaisuudest.

    Small details, big difference! Right?

Huolimatta siitä et mun lonkka on ollu kipeenä tiistaista asti ni lähin tälle luola-retkelle. Olin nimittäi venannu huhtikuust asti ko. tapahtumaa, eli en todellakaa voinu missata. Matka itä stadin metsiin meni yllättävän nopeesti ja oltii peril ennen ku huomasinkaa. Luolaan laskeuduttii tosi jyrkkää polkuu pitki ja sisäl pauhas jo musat täysil. Tunnelmaa loi erilaiset valot ja tuikut sekä savukone. Se mikä on mulle yhä mysteeri on se, et miten nää kaikki laitteet oli raahattu sinne keskelle metsää ja mistä sähkö otettii. Magic, maybe? Seikkailtii luolan läpi toiselle puolelle ja oviaukost ulos. Siel meit odotti notskipaikka, jota ympäröi korkeet kallion seinämät. Ylhäälle kattoes näky vaa taivas ja vähä puiden latvoja. Jotenki maaginen mesta. Siel me sit hengailtii monta tuntii porukan values paikalle tasaseen tahtiin. Ymmärrettävist syistä päästiin sinä yönä vast tosi myöhään nukkumaan.

Sunnuntaina olo oli enemmän ku ryytyny. Sääliks käy mun parempaa puoliskoa joka nakitettii pilkkoo puita moneks tunniks. Onneks saatii frendi apuun ja homma suju oletettuu nopeemmin. Meitsii ei kirveen kaa uskaltanu päästää riehuu, joten tyydyin sit kattelee ja toimii kannustusjoukkona.

Ton jäätävän puupinon paris meniki oikeestaa koko iltapäivä. Ku poikaystävä lähti takas inttiin, meitsi suuntas himaan. Sinnittelin jotenki ihmeen kaupal ysiin asti ja sit painun suosiol nukkuu.

En kuitenkaa saanu viel univelkoi nukuttuu pois, koska tänää jouduin nousee klo 4.40 duunin takii. Kaheksan tunii meitsi teki hommii, sit kotii lepää ja suunta kohti Sellon bio rexii.

Wuhuu, Ice Age 4. Oon näköjää vähä lapsi viel, mut toi oli ihan loistava leffa! Nyt iltapalaa naamarii ja koisimaan. Huomen se ois taas aikana aamu.