Keskiviikkona Ljubljanan kentälle laskeutu meiän Slovenian matka-ajan viimenen vierailija, mun äiti. Pääsin taas vaihtamaan turistioppaan rooliin ja esittelin mamille mm. Ljubljanan linnan (oon kyl ehkä maailman surkein opas olemattoman suuntavaistoni takia, mut linnalle sentää osasin reitin).
Mesta oli ihan yhtä kaunis ku mun ja Miran reissun alussaki, joski syksyn ja turistikauden lopusta johtuva hiljasuus loi oman, erilaisen tunnelmansa.
Sain reissusta itekki irti jotain uutta ku keksittiin kiertää linna ympäri. Bongattiin ainaki super hieno silta, joka kulki korkeella puiden välissä.
Loppuilta saatii kulutettua kävelemällä takasin asunnolle, lorvimalla ruokakaupassa ja kokkailemalla tortilloita koko porukan voimin. Mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti