Viimenen päivä hoitolassa on jo takana ja lähtöpäivä häämöttää. Tähän väliin sopii siis pari sanaa siitä et mitä oon täällä ollessa oppinu ja millasia hoitoja saanu tehä. Pedikyyrejä ainaki on sekä kateltu että tehty melkei kyllästymiseen asti, mut positiivista siinäki on se et veitsen käyttö on alkanu tulla tutuks. Suomessa en hirveesti päässy veistä käyttelee, koska asiakkail harvoin on ollu älyttömiä määriä poistettavaa kovettumaa ja vaikka oiski ollu, oon liian helposti turvautunu jalkaporaan. Tääl siihen ei annettu mahollisuutta, vaan ihan ekaks iskettiin veitsi käteen. Onneks asiakkailla ei ollu mitää hajua siitä et mun aijemmat veitsenkäyttöharjotukset perustu siihen ku koulussa kuorittii jalkaveitsellä perunoita (jep, oon tosissani).
Huonosta englanninkielentaidosta huolimatta molemmat työntekijöistä opasti mua ja Miraa parhaansa mukaan, tarkasti työn jäljen ja opetti uusii juttuja. En enää oo edes varma osaanko tehdä pedikyyrejä siinä työjärjetyksessä mitä Suomessa opetettiin! Jotenki paikallinen tapa on nyt iskostunu päähän niin voimakkaasti. Tuun aivan taatusti hyödyntää osaa Sloveniassa oppimastani Suomessaki ( ja osaa taas aijon käyttää esimerkkinä siitä mitä en todellakaan tee).
Pedikyyrien lisäks ainaki mä sain tehä huomattavan määrän kasvohoitoja ja niiden yhteydessä käsihierontoja, yhet geelilakkaukset ja vikalla viikolla pääsin kans harjottelee depilaatiota (=karvanpoisto).
Viimesen viikon tiistaina tehtii Miran kaa yhessä aamuvuoro ja päästii tekee toisillemme hoitoja sekä kertaamaa vähä vartalohierontaa. Paikan omistaja Irena sekä toinen työntekijä Tatjana innostu sit myös näyttää pätkiä omasta hieronnastaan ja kävi siinä niinki et jossain vaiheessa sekä mä että Mira saatiin olla hierottavina. Nii ja ennen ku joku alan ammattilainen ehtii huomauttaa mun työasennosta ylemmässä fotossa, aijon puolustautua sillä et siin vaiheessa ku pituutta on se 178cm ja peti ei nouse kovin ylös, ei jää ihan hirveesti vaihtoehtoja ku ottaa pikkasen huonommat työasennot. Että sori vaan!
Lopussa kuva meitsistä pönöttämässä hoitolan edessä. Kai sitä vois myöntää et alkushokin jälkeen oon viihtyny ihan hyvin. Hommia nyt ainaki oon saanu tehä, jos ei muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti