Irenan salonki (Kozmetièni salon Irena Japelj) jossa kämppikseni kanssa työskennellää, oli ihan nyt näin rehellisesti sanottuna ainaki mulle pieni shokki aluks. Paikan omistaja Irena ja toinen työntekijä Tatjana on kyl mielettömän mukavia persoonia ja huonosta englanninkielentaidosta huolimatta, molemmat koittaa parhaansa mukaan opastaa ja sopeuttaa meitä hoitolan arkeen.
Ai mistä se shokki sitte johtu? Alotetaan siitä pienimmästä, meinaan sisustuksesta. Suomessa näkee hoitoloissa paljo hillittyjä värejä kuten ruskeeta, rosaa, oliivinvihreetä, valkosta, jne. Tääl puolestaan oli vastassa kirkkaan keltasta, mintunvihreetä ja valkosta. Kaikkia näitä sekasin ja hieman eri sävyissä. Abstraktit taulut ja erinäiset koriste-esineet räväköittää hoitolaa vaan entisestään. Työntekijöillä ei todellakaan oo yhteneviä, hillittyjä vaatteita vaan punaset housut ja kirkkaan keltanen paita on ilmeisesti ihan okei. Asiakkaita ei moinen kuitenkaa tunnu häritsevän, koska niitä lappaa ovesta sisää tasaseen tahtiin. Makuasioita, ehkä.
Itse hoitoja tehään täällä ihan eri meiningillä ku Suomessa. Siinä missä suomalaiset lähtee kosmetologille hakemaa hemmottelua ja ylellisyyttä arjen keskellä ni täällä lähetään kosmetologille samaan tapaan ku lääkärille. Jos on ongelma, tullaan ja hoidatutetaan se, eikä mitään ylimäärästä. Pitkä, rentouttava hieronta on ainaki Irenan hoitolassa vieras käsite. Rentoutuminen käsitteenä ylipäänsä voidaan unohtaa. Kasvohoitoa tehdessä yks ihminen ei välttämättä tee koko hoitoa, vaan esim. mä saatan tehdä osan ja joku toinen tekee osan ja kolmas pyörii ympärillä muuten vaan. Asiakkaat käy hoitajien kaa välillä niinki kiivasta keskustelua että naamion levittäminen on ainaki mulla aikamoista taiteilua, ku asiakkaan pää saattaa heilahdella arvaamattomasti puolelta toiselle. Toisaalta, voihan olla että paikallisilla on eri käsitys rentoutumisesta ku suomalaisilla. Jospa hiljaa makaaminen koetaanki piinaavaks ja railakas jutustelu on se mikä rentouttaa?
Ja musiikki. Ei todellakaan mitään herkkää pianotilutusta, vaan paikallinen versio Nrj:stä soi taustalla hoidossa ku hoidossa. Tästä huolimatta ne asiakkaat joiden kanssa oon englanniks onnistunu pari sanaa vaihtamaan on kuulema erittäin tyytyväisiä saamaansa palveluun ja moni kävijöistä onki vakkareita. Tipinkää jättäminen ei oo täällä mitenkään tavatonta, vaan itekki oon useampana päivänä tienannu muutaman euron taskunpohjalle.
Kulttuurierot. Joihinki tottuu, joihinki ei. Itse alan vähitellen sopeutua. Ja onhan se niin et hoitoloissa on just niin paljon eroja ku on niiden omistajissaki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti