Matkakohteena Škocjan

 Sunnuntaina matka kulki kohti yhtä Slovenian useista tippukiviluolista, Škocjania. Ensin junalla melkein 2h matka Divačaan ja sieltä ilmaisbussilla luolille. Tässä vaiheessa selvis kiva ylläri josta ei missään taas mitään mainintaa: takasin pitää kävellä, koska bussi lakkaa liikennöimästä klo 15.30 vaikka vika opastettu kierroski alko vasta klo 17. Infosta sitte koiteltiin kysellä mahdollisuutta paikallisbusseihin ja taksiin, mut kumpikaan ei kuulema ollu mahdollinen. Sanottiin vaan että viitotettu tie kyllä menee takasin asemalle, sitä vaan kävelemään. Ei auttanu valitus, evästä naamariin ja luolille.

Tippukiviluola oli näin kevyesti ilmastuna henkeäsalpaava näky. Ei sitä pysty sanoin kuvaamaan, se on pakko vaan nähdä. Ikävä juttu on se että kuvaaminen oli kielletty, eli jos mielii nähdä edes jotain niin googleen vaan. Alla oleva kuva on ainoo joka mulla on ja seki on nopeesti napattu ennen luolasta poistumista. Hahmottaakohan tostakaa nyt yhtään mitää?

 Meiän opastettava ryhmä oli niin iso, et luolassa kulu ihan älyttömästi aikaa ja tajuttiin ettei mitenkään ehitä aikasempaan junaan nyt, ku bussimatkakaan ei onnistunu. Jäätiin sit kiertelee pidempää reittiä takasin info-pisteelle.

 Ku vihdoin päästiin sille viitotetulle tielle jonka piti johtaa takas asemalle, oli vastassa kiva ylläri. Edessä oli tunnin taival alla olevassa kuvassa näkyvällä polulla ja "tienviitat" oli noita punasia palloja, joita löytyy yks kappale tossa kuvan vasemmassa laidassa, puunrunkoon painettuna. Ei paljo naurattanu.

 Päästiin juna-asemalle takasin seittemän maissa, hämärän jo laskiessa. Ja koska kyseessä on Slovenia, siihen aikaan ei oo enää sunnuntaina kaupat auki eikä kyllä mikää muukaan. Junan lähtöön oli viel tunti aikaa, joten koluttiin kylää ja onnistuttiin löytää yks avoin pizzeria. Onneks ruoka oli hyvää ja halpaa, lisäenergia todella oli tarpeen. Kommellukset ku ei loppunu viel tässäkää vaiheessa, vaan juna oli 25min myöhässä aikataulusta ja nukkumaan pääsin näin ollen vast klo 11 jälkeen illalla. Eikä se mitään, mut seuraavana aamuna oli herätys hieman ennen kuutta.

Tulipahan taas todistettua, ettei matkustellessa kaikki mee aina niin ku oli suunniteltu. Ja voihan sitä ajatella positiivisesti, että tässä sitä ollaan taas monta kokemusta rikkaampana.

Ps. Löysin uteliaita varten videon luolasta täältä.