Ilta alko Bravuria nimisest raflast Narinkkatorilla (tätä tekstii kirjottaessani jouduin soittaa Johannalle ja kysyy paikan nimee, koska en muistanu. Hyvä minä). Meijän piti safkaa jotai kevyttä, mut päädyttii tilaa tollaset överi pasta-annokset. Ite en ees jaksanu syödä kaikkee loppuun! Hups.
Pitkin stadii kulki 3km pitkä pätkä tollasii isoi "dominopaloi", jotka pistettii kaatuu klo 18 ja joiden "loppuhuipennus" tapahtu Senaatintoril. Sinne oli pystytetty kisakatsomoki, eli iso screeni jost näky livenä dominonappuloiden eteneminen. Iha hulluu, siel ihmiset vaa hengas toril ja kannusti dominopalikoit: "jaksaa jaksaa"! Meininki oli kyl hyvä anyway.
Dominoepisodin jälkee lavalle nous Ismo Alanko. Jäätii sit kuuntelee sitäki ku kerta paikalla oltiin. Johanna fiilisteli, meitsi taas tapansa mukaa heilu kameran kaa puikkelehtien ihmismassojen läpi.
Molemmil oli koko illan ajan ollu hirvee tarve löytää jostai ilmapalloi ja innostuttiiki sit iha kunnol ku nähtii et Senaatintoril olleit ilmapalloi jaettii pois. Alko suuri pallojahti.
Alotettii kolmel pallol, mut eihä se nyt mihinkää riittäny. Loppujen lopuks ryövättii kokonainen nippu. Miten iloseks voikaa tän ikänen tulla ilmapalloist? Ainoo ero siihe ku oli pieni on se, ettei yks enää riitä. Nykyää pitää saada ainaki tusina!
Seuraava kuva hämmentää mua syvästi. En tosiaa tiiä miten oon tänki tarkennuksen onnistunu saamaa aikasiks, mut lopputulos on yhtäkaikki aika magee- ainaki meitsin mielest! Taiteiden yössä luodaan taidetta, eiks ni?
Löydettii kaiken vilskeen keskelt metrilakukoju ja Johanna ystävällisesti tarjoutu ostaa mullekki yhen, ku en tona hetkenä omannu yhtää käteistä. Omenalakut on noist kyl iha parhait!
Kaikki kiva loppuu aikanaa ja nii myös tonaki iltana. Kello tuli yheksän ja meitsin oli pakko lähtee himaa ku seuraavan aamuna oli kouluu. Ehkä ensvuonna sit taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti