Perjantai-ilta oli pitkäst aikaa äärimmäisen mielenkiintonen, ku suunnattiin meitsin frendin kaa Vanhalle ylioppilastalolle heittää keikkaa. Kysees oli astetta hienommat kemut Erikeepperi ry:n kunniaks (erityispedagogiikan opiskelijoiden ainejärjestö). Ei olla kumpikaan koskaan oltu missään yliopiston partyissa, joten oli ihan mahtavaa et päästiin keikan ohella kuokkimaan ko. tapahtumaan. Ruokapalkalla, tietenkin.
Juhlien ohjelma meni kutakuinki näin: juhlajuomien kohotus 9-vuotta täyttäneen Erikeepperin kunniaks sekä muutamat puheet, minkä jälkee siirryttii ruokasaliin nauttimaa alku-, pää- ja jälkiruoasta. Etikettiä noudatettii enemmän tai vähemmän tarkasti, mut selkeimmät säännöt oli ettei ruokailun aikana poistuta salista (tauot oli sitä varten), juomalaulujen jälkee skoolataan vieruskavereiden kanssa ja puheiden aikana ei syödä. Laulukulttuuri oli mulle ihan vieras, vaikka oon siitä paljo juttua kuullukki, joten olin ihan hukassa kaikkien biisien kanssa. Sanat mulla kyl oli, vaan eipä se auttanut ku melodia on tuntematon. En myöskää koskaa tajunnu et minkä laulun jälkee skoolataan milläki lasilla ku vaihtoehtoja oli kolme, vaan pälyilin häkeltyneenä ympärilleni.Ruoka ehti aika tehokkaasti jäähtyä laulujen ja puheiden aikana, mut eipä sekää tuntunu menoa haittaavan.
Meiän esiintyminen tapahtu pääruoan aikana, mut onneks porukka keskitty kuuntelemaa eikä latomaan safkaa naamariin. Kolme biisiä oli yllättävän nopeesti ohi ja ku lopetettiin, porukka nous seisomaan eikä aplodeille meinannu tulla loppua. Seistii siinä sitte häkeltyneinä mut ilosina. Jälkeenpäin saatii viel roppakaupal kehuja ja kiitoksia, osa oli jopa liikuttunu kyyneliin asti. Ihan älyttömän upeeta!
Kiitokset vanhalle luokkakaverille, Sannille, kutsusta! Oli nostalgista esiintyy jällee vanhan duoparin Inan kaa ja muutenki tilaisuus oli mukava, uus kokemus. Pisteenä i:n päälle mun eka wanhojen mekkoki pääs uudelleen käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti