Trip to Barcelona, day 3

Kolmas päivä Barcelonassa lähti mukavasti käyntii ku hypättii porukal metroo päämääränä Gaudin puisto   Parc Güell. Ikävä kyllä mesta ei ollu läheskää yhtä miellyttävä ku meitsin vuoden 2010 reissulla, koska turistien lisäks puistoon oli änkeytyny hirvee läjä paikallisia, ilmeisesti viettämää vappua. Paikka oli ku muurahaispesä, liikennet oli sen verran paljo. Saatii kuitenki ittemme survottuu ihmismassojen läpi ja ehittiin siinä sivussa ihmettelee Gaudin rakennuksia sekä tunnistamattomia perhoslajeja.

Parc Güellista näki mukavasti meiän seuraavan kohteen, eli 512m korkeen Tibidabo- vuoren. Vuoren huipulla sijaitsee sekä kirkko "Temple de Sagrat Cor" että huvipuisto.

 Suurena yllätyksenä ei tullu se että Tibidabon huvipuisto oli merkittävästi Suomen Linnanmäkeä pienempi ja vaatimattomampi, mut sitä fiilistä ei korvaa mikään, ku vuoristoradan syöksyessä jyrkästi alas kohti maata ni näkökentän täyttää koko Barcelonan kaupunki ja horisontissa siintää kirkkaan sininen meri. Ihan mieletöntä!

 Energiaa huvipuistohengailuun sain suklaakuorrutteisista omenoista. Siinäpä yks asia jonka vois lisätä Linnanmäen herkkukojujen tarjontaan. On varmaan paljo terveellisempiäki ku ne vaaleenpunaset, höttöset sokeriunelmat.

 Parin tunnin huvittelun jälkee napattii taksi takasin hotellille ja painuttii safkailee. Ruoan tuoman lisäenergian voimin raahauduttii viel äitin ja iskän kaa iltakierrokselle La Ramblalle. Reissu kannatti, koska päästii näkee Barcelonan paljo puhutut, aijemmin jossain piilossa lymyilleet katutaiteilijat. Ite tykästyin erityisesti tohon alieniin, joka niin näppärästi väänteli kaverikuvaan änkeevien turistien naamoja.

Kolmannen päivän saldo: kävelystä väsyneet jalat, shoppailusta keventyny kukkaro ja auringon kärventämä päänahka (miten on mahollista että aina poltan sen jakauksen kohdalta?). Silti fiilikset oli katossa ja rakkaus Barcelonaan vaan kasvaa.