Tapaninpäivän hengailut

 Alotin aamuni tänää tekemäl överi ison annoksen kaakaota kermavaahdol. Oon pitkää haaveillu jättimäisest kahvimukist ja nyt äiti oli ostanu mulle sellasen joululahjaks. Mukin ainoo ongelma oli se et esim. kaakaoo tehdessä toi yks mukillinen kuluttaa varmaa puolet yhest maitotölkist. Damn.

 Aamusen kaakaomukin jälkee päivä oliki yhtä vilskettä. Ennen kummitädin ja mamin visiittiä piti viel ehtii siivota, käyttää koira lenkil ja kokkailee safkat. Tapsan avustuksella toki, mut kuitenki. Illemmal Ina tuli viel pienelle vierailulle. Oltii suunniteltu tuttuun tapaan kuvassessiota, mut ongelmaks nous valaistuskysymys. Meijän kämpäs on viel vähä kaaosta ni ei viittiny sisään jäädä ja lähialueella kaikki valaistus mitä löytyy, ois ollu katulamppujen keltanen valo. Hyi. Onneks lopult keksittii et hei, Sellon alue on hyvin valaistu eikä siel oo ketää ku kaikki kaupatki on kiinni. Siispä sinne!

 Kuten arveltiiki, porukkaa ei kauheesti ollu liikkeel eli saatii Inan kaa kuvailla iha rauhas. Hyvii fotoi tuli taas vaik kuin, jopa yli 200 kpl.

 Metsäski ehittii tosiaa pyörähtää poseeraamas ilman talvivaatteit ykköset pääl... eiku mitä?

 Ulkon alko olee pikkasen viilee, mut onneks tajuttii et Sellon Bio rex ja Hesburger oli kummatki auki. Ohjelmassa pitkä keskusteluhetki kahvin ja teen äärellä. Meitsi leikki kans vähä Roope ankkaa ku tajusin et aika tuiskees ollu mies pudotteli pitkin hesen lattiaa kolikoit eikä koskaa poiminu niit mukaansa. Syöksyin euron merkit silmis noukkii kaikki hilut talteen Inan katelles vierestä päätään pyöritellen.

 Ku oltii palaamas takas autolle ni meitsi sai taas loistoidean ku tajusin parkkihallin olevan tyhjillään. Time to take some pics!

 Ina&Riika- päivään kuuluu perinteisesti pieni sähläys ja ihmisten hämmentäminen ( sekä itsemme nolaaminen jossain määrin).  Meijän oli aivan pakko saada yhteiskuva ja Ina fiksuna keksi et no laitetaa kamera auton päälle ja kamera ajastimelle. Muuten hyvä idea, mut just ku poseerattii kameralle ni joku random mies pamahtaa paikalle. Ei siin viel mitää, mut hämmennyttii sen verran et alettii nauraa ihan tajuttomasti ja juostii Inan autoo piiloon. Ku lähettii ajaa pois hallist ni meitsin oli aivan pakko kruunata koko homma huiskuttelemal auton ikkunoist. Tietenki tää mies näki senki ja jäi hämmentyneen seisoo oman ajokkinsa viereen.

Jos oltais tajuttu, oltais vaa jääty posettaa rauhas just siihe asentoon ku mis oltiinki ja kävelty sen jälkee coolisti pois. Vois pitää tän enskerral mieles ku kuvailee yleisis parkkihalleis, kamera jo käynnissä olevan auton katolla.