Se voisi olla ikuista

 Eilinen oli merkityksellinen päivä siin mielessä et tuli tasan neljä vuotta täyteen siitä, ku virallistettiin suhde meitsin paremman puoliskon kaa. En voi uskoo et siit on niin kauan! Vaikka toisaalta, neljä vuotta on semi lyhyt aika, riippuen siitä mihin sen suhteuttaa. Vaan lyhyt tai ei, neljään vuoteen mahtuu älyttömän paljo asioita. Ikimuistosia hetkiä, varmaan satoja turhia (mut onneks myös sovittuja) riitoja, ylä- ja alamäkiä. On koettu yhteiset kesät, joulut, synttärit, valmistujaiset, inttileskeys, useita yhteisiä reissuja ulkomaille, eka yhteinen asunto ja ties mitä kaikkee muuta.

 Meiän parisuhde ei todellakaan oo ollu neljä vuotta pelkkää ruusuilla tanssimista, päin vastoin. Sitä on koeteltu yllättävänki rankoilla asioilla, sellasillakin, ettei niistä paljo muille puhuta. On ollu salailua, mustasukkasuutta, epävarmuutta. Ja silti me ollaan yhä tässä, niin ärsyttävän kliseistä ku se onki sanoa, vahvempina ku koskaan aiemmin.

 Nää kuvat muistuttaa vaikeempina hetkinä siitä, miten kivaa meil on yhessä. Nää on hetkiä, joita en tuu koskaa unohtaa, en vaikka tulis vielä aika, jollon tää kaikki on ohi.

 Koskaa ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Mä toivon et meillä on vielä ainaki seuraavat onnelliset neljä vuotta yhteistä aikaa edessä, ellei enemmänki. Voi myös olla, et elämä heittää meiät erilleen paljo aikasemmin, yllättäen. Fakta on kuitenki se et tässä ja nyt, mä oon enemmän ku onnellinen.