Loppiainen

 Riehakkaan lauantai-illan jälkee oli aika ottaa rennommin, joten sunnuntain suuntasin porukoiden luokse loppiaisen viettoon. Pääsin safkailee vikat joululaatikot pakkasest ja viettää aikaa sekä mun perheen että isovanhempien kaa, jotka neki oli kutsuttu syömään.

 Nyt ku asuu omillaa ni arvostaa sitä et pääsee valmiiseen pöytään syömään. Tai oikeestaan, nautin ehkä viel enemmän siitä ettei ruokailun jälkeen tarvi tiskata, se ku on se kaikkein kurjin vaihe. Astianpesukoneen hankinta vois olla ihan jees, jos jostain sellasen sais halvalla.

 Ruokailun ja seurustelun ohella ihastelin porukoiden uutta kania. Edellinen meijän kanivanhukselle hankittu kumppani, musta kanityttö Keke, jouduttii antaa pois sen aiheuttamien tuhojen takia. Nykyää koeajal on 2 vuotias Monsteri. So far se ei oo aiheuttanu mitään tuhoa, joten oletettavasti se saa jäädä taloon pysyvästi.

 Ite rakastuin tohon karvapalloon mm. siks, et se on ihan täys sylivauva. Teki mieli pakata se laukkuun ja ottaa mukaa kotiin. Haaveilen jatkuvasti uusist eläimist joit voisin ottaa huomaani, ku koira ja kaks hämähäkkiä ei riitä mihinkään. Listal on täl hetkelt ainaki hiiriä/rottia, hamsteri, sauvasirkat ja sammakko. Kaikkia noit en voi tietenkää ottaa, mut eiköhän noista joku aika pian ilmaannu meijän nurkkiin asustelee.

 Isovanhempien lähdön jälkee jäin viel hetkeks porukoiden luokse hengailee ja pakkailee lisää omia kamojani pahvilaatikoihin. Tavaramäärä ei vaa koskaa tunnu loppuvan, ku yhä edelleen on vaikka mitä sellasia juttuja jotka pitäis siirtää mun uuteen kotiin. Toivottavasti en ihan pian joudu muuttaa uuteen paikkaan, en nimittäin jaksa tota tavararumbaa hetkeen...