Tänää vedettii Mian kaa viimeset treenit ennen Saku stars- kisoja, joten kai tän päiväst sessioo vois jonki näkösiks kenraaliharkoiks kutsua. Yritettii saada jätkilt jotain kommenttii irti meiän vedost, mut ehkä järkevin palaute oli se et "biisi kuulosti tosi hyvält viel sillon ku en ollu kuullu sitä kolmeekymment kertaa putkeen". Damn it.
Treenailujen ohella ehittii mukavasti viettää vähä spesiaalii aikaa yhes. Voisin sanoo et viimesen vuoden aikan meist on hioutunu kasaa aika tiivis ryhmä. Meitsin ja Mian historia on pisin, ollaa tunnettu jo yläasteen alust alkaen. Ysiluokan jälkee eksyttii Mian kaa bändileirille ja Toni tuli mukaa kuvioihin. Neljä vuotta sitte tapasin Tapsan. Sen jälkee meiän neljän elämät on vaa jotenki jännästi sitoutunu yhteen. Viimesin niitti oli ehk tää yhteinen kämppä Tapsan ja Tonin kaa. I call it destiny.
Ois ihan mahtavaa et Mia vois hengaa meil useemmin. Vaik Tapsa ja Toni on ihan parhait tyyppei, ni kahen miehen kaa asuminen ei aina oo iha siit helpoimmast pääst. Sillon tällön tulee ikävä naisseuraa.
Onneks Lahti- reissu on edessä, saan pient hermolomaa noist höhlistä. Kai ne muutaman päivän saa kämpän pidettyy pystys ilman meitsiiki.
Ps. Jos joillekkin nyt on epäselvää et mistä ihmeen kisoista koko ajan höpäjän, ni tsekkailkaa mikä on homman nimi
täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti