Erilainen rakkaus

Yllä kuva kiehtovimmasta lemmikistä ikinä. En ymmärrä ihmisiä jotka inhoo hämähäkkejä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pelon mä tajuun, mut miks inhota otusta joka ei tarkotuksella satuta ketää, ainoastaa puolustaessa itseään? Sitä paitsi suurin osa porukasta kuumottaa turhaan tarantulan puremaa. Myrkky on suunniteltu lamauttaa saalis ja helpottaa ruoansulatusprosessia. Ihmiselle purema vastaa ampiaisenpistoa ja vaan hyvin pienellä osalla tarantulista on voimakkaampa reaktioita aiheuttava myrkky.

Se mikä tekee näist kaheksanjalkasista otuksista mun mielestä nii mielenkiintosia on hyvä kysymys. Kyse on varmaa sekä niitten poikkeevasta ulkonäöstä et erilaisesta anatomiasta ja tavoista toimii. Joku mun kavereista totes kerran et kaheksan silmää omaava otus on luonnoton. Millä perusteella? Jos ruumiinrakenne ei salli pään liikuttamista, on enemmän ku luonnollista et lajille kehittyy useampia silmiä elinympäristön hahmottamiseks (asiaan vaikuttanee kans hämähäkkien huono näkökyky, n. 30cm). Mainittakoon vielä ettei kaikilla lajeilla edes oo kahta silmää enempää (omallani taitaa olla juuriki sen verran). Onko ne sit niitä "vähemmän luonnottomia" yksilöitä?

Väitän et hämähäkkien pelko on osittain opittua, osittain tietämättömyydestä johtuvaa. Aina hoetaa ettei toisia ihmisiä saa tuomita ulkonäön perusteella. Miksei samaa vois soveltaa kaikkii elollisiin olentoihin? Se et hämähäkit näyttää jonku mielestä ikäviltä, ei oo mun mielestä hyvä syy inhota niitä.

Sweet Sunday

 Sunnuntai ja ah, vapaapäivä! Oon ottanu koko päivän nii chillisti ku mahollista ja valmistautunu henkisesti uuden vuoden aaton yli kaheksan tunnin työpäivään. Tänää ohjelmas oli mm. shoppailuterapiaa yhen mun parhaimman frendin Even kaa. Kauppojen koluumisen jälkee suunnattii meitsille ja iloseks ylläriks törmättii pihal mun kämppikseen Toniin sekä Tonin frendiin Toniin. Täytyy kyl sanoo et meitsin mielest kaks saman nimist ihmist samas paikas aiheuttaa aina enemmän tai vähemmän hämmennystä.

 Ku päästii fotoomisen jälkee vihdoin sisälle asti ni kaivoin mun manikyyrikamat esiin. Oon tänä vuonna luvannu parillekki frendille joululahjaks manikyyrin ja Eve oli yks niistä. Kokonaisuuteen kuulu vanhan lakkauksen poisto, kynsien hionta, käsikylpy, kynsikuorinta, kynsinauhojen hoito, käsihieronta ja lakkaus. Vähä eri rutiini ku koulus tehää, mut asiakkaan tarpeiden mukaa mentii.

 Valmis lakkaus koristeluineen päivineen, lukuunottamatta sitä et siistiminen oli kesken. Meitsi fiksuna ku rupes taas fotoo ennen ku oli tehny koko homman loppuun. Ei näin.

 Alfa hengaili perinteisee tapaa lähistöl ja ihmetteli meijän touhuumist. Varmaa maailman utelian ja osallistuvin otus. Samaa ku vois viel sanoo mun hämiksist. Oon todennu et nei ei viittä senttii pidempii matkoi liiku päivän aikana, oikeestaa seki on jo saavutus. Aika laiskaa.

Ps. Tää pienempi kaveri sai eilen itelleen nimeks Fluffy. Meitsin mielest kyseinen nimi sopii sille ihan täydellisesti, mut jostai syyst porukka tuntuu jatkuvasti esittävän eriäviä mielipiteitä asiasta... Ihme jengii.

Sitä sun tätä

 Meitsin viikot tuntuu olevan toinen toistaa kiireisempii ja ihan täys kaiken näköst ohjelmaa, mut onneks pian on joululoma ni saa vähä hengähtääkki (paitsi et oon lomallaki töissä kolme päivää). Keskiviikko oli ihan luksusta ku mun ei poikkeuksellisesti tarvinnu lähtee yhtää minnekkää, chillasin vaan kotona. Käytin aamun hyödyllisesti siivoilles ja joululahjoi pakkailles Alfan pitäes mulle seuraa.

Piti kans käydä kaupas kääntyy hakemas vähä ruokaa ja herkkuja. Noi karkit muistuttaa epäilyttävästi Harry Pottereist tuttui Bertie Bott's beans- makeisia. Super hyviä. Makui löytyy purukumist ja colast mustikkaan ja passion hedelmään.

 Jossai vaihees päivää Johanna kävi kääntyy ku olin luvannu tehä sille joululahjaks manikyyrin. Heti Johannan visiitin jälkee Mia tuli taas puolestaa hakee oman joululahjansa. Sekoiltii tapamme mukaa jotai ihan omaa settii ja musisoitii naapurien iloks.

Kehtaan kyl väittää et ollaa Mian kaa super hyvä duo. Vaik meijän laulutekniikka ei oo mistää kotosin ku kumpikaa ei olla koskaa ottanu minkää näkösii laulutuntei, ni molemmil on iha jees lauluäänet jotka sulautuu keskenää hyvin yhtee. Lukioaikoin tungettii ittemme joka ikisee juhlatilaisuutee esiintymää ja viel useempaa otteeseen.

 Sit "loppukevennyksenä" kuvaa meitsin uudest lemmikist. Oikeestaan niit on kaks, mut toinen lady mökötti terraarion nurkas joten siit oli aika mahdotonta saada onnistunutta fotoo. Oon ihan rakastunu noihin kaheksanjalkasiin, enkä tajuu miks porukka kuumottaa noit niin pahasti. Siis eihän noi tee kenellekkää mitään ellei niit mee väkisin sörkkimään.

Lepposia otuksia jos multa kysytään.