Salakuvausta

Tässä on mun Slovenian matkan spesiaalikuva. Kuva, jolla on oma hauska ja mulle merkityksellinen tarina.

Reissun alkupuolella, heti ekana kokonaisena viikonloppuna käytii kämppikseni Miran kanssa Bled- järvellä. Maisemat oli upeita ja pyörinki koko ajan ympäriinsä kuvaten luontoa, eläimiä ja toisinaan myös muita ihmisiä. Niistä ku sattuu saamaan aina välillä ihan mielettömiä tilannekuvia (parhaiten tän ymmärtää varmasti kaikki ne, jotka valokuvaa yhtään enemmän). En vaa koskaan jotenki ajatellu, et homma toimii tottakai toiseenki suuntaan...

Yllä oleva kuva on Bartin, yhen samaan aikaan Bledissä pyörineen turistin nappaama. Zoomailin kaikes rauhassa vuorimaisemia kohti kunnes sivusilmäl huomasin, et eräs mies koitti kuvata järvimaisemaa mun takana. Loikkasin ystävällisesti sivuun, mut mun hämmennykseks tää mies kysyki hieman nolon näkösenä että voinko mitenkää mennä takasin alkuperäselle paikalleni ja vaikka vaan esittää kuvaavani. Bart ei suinkaa kuvannu järveä mun takana, vaan mua! Valo kuulema osu täydellisesti hiuksiin ja punasen ja vihreen kontrasti näytti kivalta. Tottakai suostuin kuvattavaks.

Jälkeenpäin sain viel katella fotoja kameralta ja kyselinki, oisko mahdollista saada yks niistä muistoks. Kirjotin mun s-postin Bartille ylös ja pari päivää sit tää kuva tuli vihdoin perille.

Näin jälkikäteen en voi olla pohtimatta sitä, kuinka monen muun turistin kameralta mahdankaa loppujen lopuks löytyä? En taida sittenkää olla se ainut salakuvaaja.

Video from Bled

Hieman Miran kännykällä kuvattua videomatskua Bledistä. Laatu ei ehkä ole paras, mutta tunnelma välittyy.

Bled

Viikonloppu oli niin täynnä toimintaa ettei aikaa jääny yhdellekkään postaukselle. Hengis kuitenki ollaa yhä ja ajattelinki esitellä teille meiän lauantaisen retkikohteen, Bledin. Tiedän et oon täällä blogissa hehkuttanu jo varmaa kyllästymiseen asti Sloveniaa jne. , mutta minkäs teet? Tää maa on vaa nii mielettömän kaunis ja muustakaan on nyt vähä vaikeeta postata ku täällä kerran ollaan.

 Meillä sattu käymää Miran kans hyvä tuuri sään suhteen. Aurinko paisto lähes koko ajan ja välillä oli niin lämmin et ilman pitkähihasta tarkeni loistavasti. Varsinki näiden rappujen kapuuminen ylös linnalle nosti hien pintaa.

 Lounastauko pidettii äärimmäisen tunnelmallises raflas järven rannal. Aurinko paisto, ruoka oli super hyvää, horisontissa siins vuorten huiput ja taustalla soi äärimmäisen kaunista viulu- ja pianomusiikkia, livenä tietenkin.

 Koska normaalissa elämässä asiat ei kuitenkaa mee ihan niin ku elokuvissa, ni ei menny nytkään (vaikka melkein ois voinu). Paikalla oli muitaki nälkäsii, mm. ampiaiset rakastu mun isoon lasilliseen coca-colaa ja varpuset oli röyhkeesti kytiksel safkan toivos. Alla kuva siitä mitä käy ku asiakas poistuu maksun jälkee ja jättää lautaselle jämät. Voitteko kuvitella et tarjoilijat ei edes korjannu noita astioita heti, vaa anto lintujen pomppii pitkin pöytiä? Turisteil toisaalt oli ainaki hauskaa- meiät mukaa lukien.

 Maisemien ihailun lomassa nautin jälkkäriks elämäni parhaan cappuccinon. Siis oikeasti, en oo ikinä juonu mitään niin hyvää!

 Tähän väliin pieni vinkki niille jotka suunnittelee matkaa Sloveniaan. Täällä informoidaan asioista tosi huonosti. Meiän esimerkiks piti mennä käymää järven keskellä sijaitsevaan kappeliin, vaan hups kun ei missään ollut aikatauluja, hintoja tai muutakaan informaatiota niin klo 6 huomattiin että lautat lakkas kulkemasta. Tätä ennen oltiin siis ainaki puol tuntia käytetty siihen että etittiin veneitä suunnasta, josta niitä ei löytyny. Tästäkin voimme ainakin osittain syyttää huonoa opastusta. Missään ei ihan oikeasti kerrota mitään ja täällä aikataulut on niin omituisia, ettei mitään kannata olettaa ennakkoon vaan kaikki pitää kaivaa itse jokasta informaation palasta myöten internetin ihmeellisestä maailmasta.

Loppujen lopuks päiväst jäi kuitenki molemmille hyvät fiilikset ja muistoks saatii jälleen kasa kuvia. Nyt on viikko Sloveniassa takana, kolme vielä edessä. Kuten paikallisil on tääl tapana sanoo: super!