Astara

Tällasessa hoitolassa mä oon nyt työssäoppimassa, Tapiolan uuden ostoskeskuksen ylimmäs kerroksessa. Astarassa on tosi viihtysät, uudet tilat, kattava hoitovalikoima, myymälän puolella yllättävän laajasti tuotteita kosmetiikasta magneettikoruihin, mulle mahdollisuus oppia uutta... eli ihan kelpo työssäoppimispaikka. Ainoo ongelma on se et intensiivisestä flaijereiden jaosta huolimatta asiakkaat ei eksy paikalle- tai ei ainakaa mun luokse. En tiedä missä vika, mut ohjaajieni kanssa sovittiin et yritän nyt vielä blogini kautta mainostaa, jospa pienestä lukijakunnastani huolimatta joku eksyis paikalle (edes joku kavereistani joka ei oo bloggerin rekisteröityny käyttäjä mut joka silti lukee blogia. Tiedän, että luette). Hinnasto on tämä:

ihonpuhdistus 45e
manikyyri 40e
pedikyyri 45e
kasvohoito 55e
vartalohoito 55e
ripset & kulmat kestovärjäys 25e

Mun kautta saa myöski lipukkeita joilla parafiinikäsihoidon saa hintaan 15e (norm. 32e). Tämä tosin vaan niin kauan ku mulla niitä lappuja riittää. Jos ette ite oo kiinnostuneita hoidoista ni vinkatkaa edes tutuille, mä oikeesti tarviin asiakkaita et saan kaiken hyödyn työssäoppimisjaksosta irti. Siinähän ku ei oo mitään järkeä et päivästä toiseen nökötän vaan ja ainoastaa myymälän tiskin takana, eikös?

Astaran muuhun hoitovalikoimaan pääsee tutustumaan täältä.

Fiiliksiä työssäoppimispaikasta

 Huolimatta siitä et osa mun kommenteista mun työssäoppimispaikkaan liittyen on ehkä ollu vähän negatiivisuuden sävyttämiä, viihdyin kokonaisuudessaan erittäin hyvin Tatjanan ja Irenan kanssa. Molemmat on aivan uskomattoman sympaattisia ja avoimia persoonia jotka tsemppas, ohjas ja opetti niin hyvin ku kielitaidoltaan pysty. Työpaikkaohjaajina erittäin joustavia, mikä oli tietysti mun ja Miran kannalta hyvä juttu. Tehtiin kuuden tunnin päiviä, asiakkaita riitti ihan kivasti ja joskus päästiin kotiin hieman aikasemmin. Joka päivä töihin saapuessa saatiin ilonen tervehdys ja ku kahvia haettiin lähikuppilasta, tarjottiin sitä meillekki, erittäin tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

Hassua, mut kyl näitä ihmisiä tulee vähä ikävä. Kiitoksena kuluneest ajasta annettiin Irenalle ja Tatjanalle Fazerin suklaata, Marimekon mukit sekä Suomi-kuvilla varustetut kortit. Työskentely Sloveniassa oli ihan huikee kokemus, jota en varmaan koskaan unohda.

Hoitolatyöskentely ja oppiminen

Viimenen päivä hoitolassa on jo takana ja lähtöpäivä häämöttää. Tähän väliin sopii siis pari sanaa siitä et mitä oon täällä ollessa oppinu ja millasia hoitoja saanu tehä. Pedikyyrejä ainaki on sekä kateltu että tehty melkei kyllästymiseen asti, mut positiivista siinäki on se et veitsen käyttö on alkanu tulla tutuks. Suomessa en hirveesti päässy veistä käyttelee, koska asiakkail harvoin on ollu älyttömiä määriä poistettavaa kovettumaa ja vaikka oiski ollu, oon liian helposti turvautunu jalkaporaan. Tääl siihen ei annettu mahollisuutta, vaan ihan ekaks iskettiin veitsi käteen. Onneks asiakkailla ei ollu mitää hajua siitä et mun aijemmat veitsenkäyttöharjotukset perustu siihen ku koulussa kuorittii jalkaveitsellä perunoita (jep, oon tosissani).

Huonosta englanninkielentaidosta huolimatta molemmat työntekijöistä opasti mua ja Miraa parhaansa mukaan, tarkasti työn jäljen ja opetti uusii juttuja. En enää oo edes varma osaanko tehdä pedikyyrejä siinä työjärjetyksessä mitä Suomessa opetettiin! Jotenki paikallinen tapa on nyt iskostunu päähän niin voimakkaasti. Tuun aivan taatusti hyödyntää osaa Sloveniassa oppimastani Suomessaki ( ja osaa taas aijon käyttää esimerkkinä siitä mitä en todellakaan tee).

Pedikyyrien lisäks ainaki mä sain tehä huomattavan määrän kasvohoitoja ja niiden yhteydessä käsihierontoja, yhet geelilakkaukset ja vikalla viikolla pääsin kans harjottelee depilaatiota (=karvanpoisto).

Viimesen viikon tiistaina tehtii Miran kaa yhessä aamuvuoro ja päästii tekee toisillemme hoitoja sekä kertaamaa vähä vartalohierontaa. Paikan omistaja Irena sekä toinen työntekijä Tatjana innostu sit myös näyttää pätkiä omasta hieronnastaan ja kävi siinä niinki et jossain vaiheessa sekä mä että Mira saatiin olla hierottavina. Nii ja ennen ku joku alan ammattilainen ehtii huomauttaa mun työasennosta ylemmässä fotossa, aijon puolustautua sillä et siin vaiheessa ku pituutta on se 178cm ja peti ei nouse kovin ylös, ei jää ihan hirveesti vaihtoehtoja ku ottaa pikkasen huonommat työasennot. Että sori vaan!

 Lopussa kuva meitsistä pönöttämässä hoitolan edessä. Kai sitä vois myöntää et alkushokin jälkeen oon viihtyny ihan hyvin. Hommia nyt ainaki oon saanu tehä, jos ei muuta.

Huomioita pedikyyristä

 Seuraava teksti käsittelee Sloveniassa ja Suomessa tehtävien pedikyyrien eroja. Huomioikaa kuitenki tätä lukiessanne se, ettei mulla oo kokemusta ku tästä yhestä Slovenialaisesta hoitolasta, joten vertailu kohdistuu tietenki pääosin siellä opittuun, mun yleisiin oletuksiin asioista ja asiakkailta kuultuihin kertomuksiin.

 Oleellisin ja ehkä selkein ero hoidoissa on se, et jalkahoitoihin ei tulla hemmoteltavaks, vaan hoidattamaa ongelmia. Kovettumat ja sisäänkasvaneet kynnet tuntuis olevan niitä yleisimpiä vaivoja. Hoitoja ei myydä kokonaisuuksina, vaan asiakas voi varata ajan vaikka vaan yhen kynnen hoidattamiseen. Vähä niin ku Suomessa voi marssii kampaajalle leikkauttaa pelkästää otsatukan tai kuivat latvat. Väitän et tällanen menetelmä kasvattaa asiakkaiden määrää. Joskin, Suomen hoitoloiden toimintamallien mukaa hinnottelun kanssa vois tulla vähä ongelmia tai ainaki systeemi ois monimutkasempi.

 Tuotteita käytetää jalkahoidoissa hyvin niukasti. Löytyy kylpysuola, kovettumiin tarkotettu pehmentävä neste jonka nimeä en nyt muista (todella ammattimaista...), kynsilakanpoistoaine ja tietenki jalkavoide (vaan yhtä sorttia, eikä useita erilaisia niin ku meil esim. koulussa on).

 Mitä ns. kokonaisee jalkahoitoon sit kuuluu? Yleinen kaava on jalkakylpy, kovettumien poisto veitsellä ja poralla ( hoitolasta jossa työskentelen, ei löydy jalkaraspia), kynsien leikkaus ja viilaus, kynsinauhojen hoito ja lopuks voiteen levitys. Pari kertaa on ollu asiakkaita joiden varpaan kynnet on lakattu, mut ehkä seki on vuodenaikaan sidottu juttu.

Työvälineet on samat ku meillä Suomessa ja niiden sterilointiki hoidetaan samalla tavalla: ensin desinfioivaa liuokseen ja sit kuumailmasterilaattoriin. Tarkimmat ehkä huomas et paikalliset ei välttämät käytä essua vaatteiden suojana pedikyyrejä tehdessä, vaan reisien päälle asetetaan tollanen kylppärin liukuestemattoa muistuttava läpyskä ja siihen päälle paperi, johon varistellaan mm. leikatut varpaankynnet. Itse liputan essun puolesta.

Lopussa vielä kuva onnellisesta asiakkaasta. Tolta ne on kaikki näyttäny hoidosta lähtiessään, eli job well done, luulisin.

Työharjoittelussa

 Kolmen viikon työputki Slovenialaisessa kauneushoitolassa on tähän mennes ollu erittäin mielenkiintosta. Hommat vaan pyörii täällä nii eri menetelmällä ku Suomessa, etten oo vieläkään aina ihan varma siitä  mitä pitäis millonki ajatella. Esimerkiks nää hoitohuoneet. Koulus opetettii alusta asti siihen et siivoominen on puolet hoitolan pyörittämisestä. Kyllähän täälläki lattiat lakastaan ja pyyhitään, työvälineet desinfioidaa ja pedit pedataan kuntoon aina asiakkaiden lähdettyä. Sen sijaa tasot on täynnä tavaraa (ei siinä mitään, mut olisivat edes järjestyksessä) ja esim. täysinäisiä jätesäkkejä säilytetää asiakkaiden näkyvillä (bongatkaa: ylemmän kuvan vasen reuna, siellä takana).

 Ylemmässä kuvassa odotustilaa ja alhaalla jalkahoitopuoli sekä manikyyripöytä. Näistä kuvista näkee nyt ne "kauniit" väriyhdistelmät, joista edellisessä hoitola-postauksessa puhuin (muistinvirkistys täältä). Itseäni hirvittää, mutta nää nyt vaan on niitä iänikuisia makuasioita. Bongattiin Miran kaa muistaki hoitoloista mm. noita keltasen eri sävyjä, eli ilmeisesti paikallisilla on joku mieltymys ko. väriin?

Tuotteiden käyttö on kans vähintäänki mielenkiintosta. Siinä missä Suomessa on totuttu siihen et hoitoja tehdään yhen sarjan tuotteilla (tarkotan siis 1 sarja kasvoille, 1 jaloille, jne. ja näissäkin toki poikkeuksia) ni täällä on varmaan kolmen, kenties jopa neljän eri sarjan tuotteita kasvoille ja kaikista sarjoista vain muutama tuote. Eli esimerkiksi naamio vaikkapa Afroditalta ja seerumi taas joltain toiselta sarjalta. Myös kaikille tuttua Bepanthenia löytyy! Hyvä vai huono asia? Päättäkää itse.

 Ajanvarauksessa tääl käytetään tuttua ja turvallista puhelinta, nettiajanvarauksesta ei oo tietoakaan. Itseasiassa koko hoitolasta ei edes löydy tietokonetta (hämmennys). Hoitojen maksu onnistuu vaan käteisellä ja kuitit kirjotetaan käsin. Eli tietokoneen lisäks puuttuu  myös kassakone. Itseasiassa aika monessa putiikissa- enkä nyt puhu pelkästää hoitoloista- kassakonetta ei ole vaan rahat kaivetaan jostain pikku purnukasta. Paikalliset on aika näppäriä päässälaskujen kanssa.

Vielä varoitus näin etukäteen: seuraava hoitolapostaus tulee jalkahoitokokonaisuudesta (tuttua vertailua Slovenian ja Suomen menetelmien välillä, tuotteita, yms). Jalkafoobikot, skipatkaa.

Sananen kauneushoitolasta

Varoitus: postaus sisältää vaan ja ainoastaan juttua Sloveniassa sijaitsevasta kauneushoitolasta jossa suoritan työssäoppimistani neljän viikon ajan. Eli jos kauneudenhoito ei kiinnosta alana eikä oikein muutenkaan, suosittelen skippaamaan loppuosan tekstistä.

Irenan salonki (Kozmetièni salon Irena Japelj) jossa kämppikseni kanssa työskennellää, oli ihan nyt näin rehellisesti sanottuna ainaki mulle pieni shokki aluks. Paikan omistaja Irena ja toinen työntekijä Tatjana on kyl mielettömän mukavia persoonia ja huonosta englanninkielentaidosta huolimatta, molemmat koittaa parhaansa mukaan opastaa ja sopeuttaa meitä hoitolan arkeen.

Ai mistä se shokki sitte johtu? Alotetaan siitä pienimmästä, meinaan sisustuksesta. Suomessa näkee hoitoloissa paljo hillittyjä värejä kuten ruskeeta, rosaa, oliivinvihreetä, valkosta, jne. Tääl puolestaan oli vastassa kirkkaan keltasta, mintunvihreetä ja valkosta. Kaikkia näitä sekasin ja hieman eri sävyissä. Abstraktit taulut ja erinäiset koriste-esineet räväköittää hoitolaa vaan entisestään. Työntekijöillä ei todellakaan oo yhteneviä, hillittyjä vaatteita vaan punaset housut ja kirkkaan keltanen paita on ilmeisesti ihan okei. Asiakkaita ei moinen kuitenkaa tunnu häritsevän, koska niitä lappaa ovesta sisää tasaseen tahtiin. Makuasioita, ehkä.

Itse hoitoja tehään täällä ihan eri meiningillä ku Suomessa. Siinä missä suomalaiset lähtee kosmetologille hakemaa hemmottelua ja ylellisyyttä arjen keskellä ni täällä lähetään kosmetologille samaan tapaan ku lääkärille. Jos on ongelma, tullaan ja hoidatutetaan se, eikä mitään ylimäärästä. Pitkä, rentouttava hieronta on ainaki Irenan hoitolassa vieras käsite. Rentoutuminen käsitteenä ylipäänsä voidaan unohtaa. Kasvohoitoa tehdessä yks ihminen ei välttämättä tee koko hoitoa, vaan esim. mä saatan tehdä osan ja joku toinen tekee osan ja kolmas pyörii ympärillä muuten vaan. Asiakkaat käy hoitajien kaa välillä niinki kiivasta keskustelua että naamion levittäminen on ainaki mulla aikamoista taiteilua, ku asiakkaan pää saattaa heilahdella arvaamattomasti puolelta toiselle. Toisaalta, voihan olla että paikallisilla on eri käsitys rentoutumisesta ku suomalaisilla. Jospa hiljaa makaaminen koetaanki piinaavaks ja railakas jutustelu on se mikä rentouttaa?

Ja musiikki. Ei todellakaan mitään herkkää pianotilutusta, vaan paikallinen versio Nrj:stä soi taustalla hoidossa ku hoidossa. Tästä huolimatta ne asiakkaat joiden kanssa oon englanniks onnistunu pari sanaa vaihtamaan on kuulema erittäin tyytyväisiä saamaansa palveluun ja moni kävijöistä onki vakkareita. Tipinkää jättäminen ei oo täällä mitenkään tavatonta, vaan itekki oon useampana päivänä tienannu muutaman euron taskunpohjalle.

Kulttuurierot. Joihinki tottuu, joihinki ei. Itse alan vähitellen sopeutua. Ja onhan se niin et hoitoloissa on just niin paljon eroja ku on niiden omistajissaki.