Viis hyvää ja huonoa

Parisuhde on mun mielestä kultasen keskitien hakemista. Välillä mennään kovaa ja korkeella, välillä rysähdetään alas ihan kunnolla. Jotta kestetään rysähdykset, pitää olla vakaa pohja, joka pitää homman kasassa huonoinaki hetkinä. Lujaa tahtoa, samanlaiset arvot, uskoa suhteeseen ja niin, sitä rakkautta. Pitkässä suhteessa toisesta alkaa huomata väkisinkin joitain rasittavia piirteitä ja välillä tuntuu siltä että just ne mitättömimmät asiat aiheuttaa eniten kitkaa ihmisten välille. Oiskin super tärkeetä aina muistaa myös ne toisen hyvät puolet ja tuoda niitä esille (mä myönnän, mä oon siinä huono. Todella huono). 

Ite juhlistin tiistaina avopuolison kanssa viisvuotispäivää aasialaisen safkan ja leffan merkeissä. Vuosipäivän ratoks tehtiin myös toisistamme ns. viis hyvää ja huonoa- listat. Vaikka kaikki mitä luin itestäni oli aika arvattavissa, oli se silti aika hauska kokemus. 

Alla meitsin lista Tapsasta. Lista toisinpäin löytyy postauksen lopusta.

 Ne 5 ärsyttävää:

1. Hitaus. En edes jaksa muistaa kuinka monta kertaa oon polttanu pinnani kun pitäis lähtee jonnekkin ja tää yks seilaa kämppää edestakasin tietämättä aina itsekkään, mitä tekee.

2. Puheripulit. Koomista, koska tykkään puheliaista miehistä enkä vois kuvitellakkaan seurustelevani hissukan kanssa. Ongelma tulee vasta siinä vaiheessa ku koitan viettää aikaa ystävän kanssa ja Tapsa hyppää mukaan keskusteluun. Voi meinaa olla, että seuraavan puolen tunnin aikana en saa enään ainuttakaan suunvuoroa.

3. Aamu-unisuus. Oon super aamuvirkku ja herään yleensä vapaapäivinäkin kasilta. Mua ei haittaa hengailla herättyäni paria tuntia itekseni, se on ihan virkistävää. Mut siinä vaiheessa ku kello on 11, pitäis mahdollisesti lähteä jonnekkin ja toinen pitäis saada ylös sängystä, räjähdysvaara on suuri. Siihen että saan Tapsan sängystä ylös ja suihkuun, voi mennä pahimmillaan tunti.

4. Siisteys. Meillä on aika erilaiset siisteyskäsitykset. Ahdistun pöydille kertyvistä tavaroista, ovenpielten mustista sormenjäljistä, tiskipöydälle unohtuneista astioista ja likasista vaatteista tuoleilla. Saatan olla ehkä pikkasen ylitarkka ja vaikka koitetaan ymmärtää toistemme näkemykset ni riitoja aiheesta ei voida täysin välttää.

5. Valvominen. Eihän sen multa pitäis olla pois jos toinen valvoo neljään asti yöllä, eikä se aina häiritsekkään. En silti tykkää aamulla noustessani löytää sohvalle simahtanutta miestä, tyhjiä sipsipusseja tietokonepöydältä ja mahdollisten kokkailujen jäljiltä rasvatahrojen täyttämää hellaa sekä likaisia astioita.

Ja 5 hyvää:

1. Luotettavuus. Super tärkee. Koen et voin täysillä luottaa toiseen, enkä koskaan oo saanu mitään syytä epäillä ettenkö vois. 

2. Avoimuus. Ei pelkästään avoimuus siinä mielessä että voidaan puhua toisillemme ihan mistä vaan, vaan myös avoimuus uusille asioille. Voisin koska tahansa ehdottaa vuorikiipeilyä, koskenlaskua, vaellusta viidakossa tai laitesukellusta, enkä sais kieltävää vastausta.

3. Huumorintaju. En jaksa tosikoita ja mikä tärkeintä, meiän huumorintaju kohtaa mitä enenevissä määrin. Nauretaan usein samoille jutuille leffoissa eikä hätkähdetä kieroutuneitakaa vitsejä.

4.  Lojaalius. Niin mua, perhettä ku kavereitaki kohtaan. Ei ikinä puukottais ketään selkään.

5. Älykkyys. Sitä löytyy, niin kirjaviisautta ku sosiaalista älykkyyttä. Yleissivistyksen taso on huomattavasti korkeammalla ku omani, mikä aiheuttaa välillä ehkä pikkasen nolouden tunnetta mun puolella.

Tapsa meitsistä, ne 5 ärsyttävää:

1. Avuttomaksi heittäytyminen
Rakas tyttöystäväni on yleensä oma-aloitteinen ja kykenee ratkomaan ongelmia ongelmitta. Joidenkin tehtävinen parissa turhautuminen kuitenkin iskee nopeasti, ja yhtäkkiä mikään ei onnistu. Tässä vaiheessa kutsutaan Tapsa apuun, ja avun oletetaan saapuvan ilman jonotusaikoja. Tyypillinen avunhuuto lähtee liikkeelle tietokoneen ruudun ääreltä.

2. Tunteet vuoristoradassa

Riikan tunnetilat saattavat aika-ajoin vaihdella melko voimakkaasti. Ja kun tietty fiilis iskee, se tulee yleensä sata lasissa ja jarrut hajalla. Tämä on toki piristävää jos Riika on aurinkoisempi kuin hellepäiä, mutta ukkosmyrskyn kiitäessä kohdalle tulee kiire päästä pois alta
3. Nukahtaminen
Nukahtaminen ei ole Riikan vahvimpia puolia, ja vaatii allekirjoittaneen läsnäoloa. Tämä olisi pieni murhe jos unirytmimme täsmäisi, mutta minun rytmiäni soittava orkesteri koostuu kahdesta simpanssista joille joku ilkimys on juottanut pannullisen kahvia. On täten melko masentavaa lukkiutua neljän seinän sisään yhdeksän maissa.
4. Inhorealismi
Kaikesta ei tarvitse innostua, mutta jos näkee ideoissa usein pelkkiä haasteita ja ongelmia niin "henkinen tuki" jää melko vähäiseksi.
5. Pikkutarkkuus
Tarkkuus on hyvä piirre, mutta kun pienikin roska nostaa v-käyrää ja vähemmänkin formaaleissa tilanteissa ja tapahtumissa tulisi olla nanosekunnin tarkkuudella niin elämästä on stressittömyys kaukana.

Ja 5 hyvää:
1. Monipuolinen
Riikalla on tapana katsoa maailmaa melko avarin silmin. Elämä ei käy tylsäksi kun toinen löytää uusia kiinnostuksen kohteita useamman kuin yhden aiheen parista.
2. Älykäs
Kuka ikinä sanoikaan etteivät tunteikkaat ihmiset ole älykkäitä ei tiennyt lainkaan mistä puhui. Riika on piikiksi teroitettua kulmakynää terävämpi ja eropapereita odottavaa aviomiestä nopeampi!
3. Söpö
Riika on kaikkine ulinoineen, tuhinoineen, nykimisineen, kissanpentutuijotuksineen ja muine hämärine kommunikointitapoineen aika hellyyttävä.
4. Jalat maassa
Vaikkeivät useimmat ideani saakkaan kaipaamaansa tukea, on myös hyvä että joku ottaa tuulettimen käteen kun koitan rakentaa pilvilinnoja.
5. Siisteys
On pakko myöntää että minun siivousinnollani asuntomme ei olisi nykyisessä kauniissa siistissä kunnossaan. Vaikkei se aina miellytäkkään niin on hyvä että joku potkii vähän takamukselle kun laiskuus iskee.

Tätä en vaihtais

   Tää mies on yks parhaista asioista mitä mulle on elämässä suotu. Jos kurjuutta ja pahaa oloa saa              ääneen päivitellä, ni senki saa kai kertoa kun on onnellinen? Koska mä olen!

Pieni pala auringosta

 Suomessa on kuulema syksy jo täydessä vauhdissa ja niin se vaa on, et alkaa se tääl Ljubljanassaki pikkuhiljaa hiipiä nurkan takaa. Tiistaina kuitenki nautittii mun vapaapäivästä täysillä ja suunnattii paremman puoliskoni kaa rantakaupunki Piraniin, jossa aurinko porotti täysillä ja merivesi oli +21 astetta. Siis ihan tajutonta, ihan ku ois yhtäkkiä pamahtanu jonnekki etelän lomalle!

 Lähettii jo aikasin aamusta liikenteesee ja Ljubljanan keskustassa oli sen verran kylmä, et heitin hameen sijasta farkut jalkaan. Virhe. Meinasin sulaa siinä vaiheessa ku päästiin ilmastoidusta bussista rantsulle.

Safkattiin erinomanen ateria yhessä lukuisista rannalla sijaitsevista ravintoloista, minkä jälkee lähettii metsästää sopivaa uimapaikkaa. Onnistuttiin vääntää aiheesta jopa pienehkö riita joka lopulta päätty kuitenki siihen, et toi yks ihana kävi ostaa meille jädet ja saatii sovussa valittuu enemmän tai vähemmän suojasa mesta jossa vaihtaa uikkarit. Jostain syystä koko paikasta ei meinaa löytyny ainootakaan pukukoppia.

Mikä mieletön fiilis tulikaa ku pääs uimaan! Suomessa merivesi ei oo koko kesänä tainnu olla yhtä lämmintä ku mitä se nyt oli täällä.

 Lähettiin Piranista kohti Ljubljanaa vasta seittemältä illalla, ku hämärä alko jo laskee ja katulamppuihin sytty himmeähköt valot. Bussimatka takasin oli pitkä, vajaat kolme tuntia ja meitsi tais välillä simahtaakki johonki kevyeeseen, horroksen kaltaseen tilaan.

 Sanotaan et ulkoilma väsyttää ja nii se todella teki. Ku vihdoin pääsin sänkyyn ni simahdin sekunneissa. Tätä päivää auringon alla kelpaa muistella. Onnistuin jopa hankkimaan itelleni rusketusrajat. Niistä mä vasta ilonen oonki.

Se voisi olla ikuista

 Eilinen oli merkityksellinen päivä siin mielessä et tuli tasan neljä vuotta täyteen siitä, ku virallistettiin suhde meitsin paremman puoliskon kaa. En voi uskoo et siit on niin kauan! Vaikka toisaalta, neljä vuotta on semi lyhyt aika, riippuen siitä mihin sen suhteuttaa. Vaan lyhyt tai ei, neljään vuoteen mahtuu älyttömän paljo asioita. Ikimuistosia hetkiä, varmaan satoja turhia (mut onneks myös sovittuja) riitoja, ylä- ja alamäkiä. On koettu yhteiset kesät, joulut, synttärit, valmistujaiset, inttileskeys, useita yhteisiä reissuja ulkomaille, eka yhteinen asunto ja ties mitä kaikkee muuta.

 Meiän parisuhde ei todellakaan oo ollu neljä vuotta pelkkää ruusuilla tanssimista, päin vastoin. Sitä on koeteltu yllättävänki rankoilla asioilla, sellasillakin, ettei niistä paljo muille puhuta. On ollu salailua, mustasukkasuutta, epävarmuutta. Ja silti me ollaan yhä tässä, niin ärsyttävän kliseistä ku se onki sanoa, vahvempina ku koskaan aiemmin.

 Nää kuvat muistuttaa vaikeempina hetkinä siitä, miten kivaa meil on yhessä. Nää on hetkiä, joita en tuu koskaa unohtaa, en vaikka tulis vielä aika, jollon tää kaikki on ohi.

 Koskaa ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Mä toivon et meillä on vielä ainaki seuraavat onnelliset neljä vuotta yhteistä aikaa edessä, ellei enemmänki. Voi myös olla, et elämä heittää meiät erilleen paljo aikasemmin, yllättäen. Fakta on kuitenki se et tässä ja nyt, mä oon enemmän ku onnellinen.

Lördag

 Lauantain meitsil oli pitkäst aikaa aamuvuoro kaupal. Tarkotti sitä et herätyskello soi vähä ennen viittä aamulla, mut toisaalta myös sitä, et iltapäiväl oli aikaa tehä vaik mitä. Suunnattiiki Tapsan kaa hakee vähä mättöö ja pistettii taloyhtiön grilli testaukseen. Lämpösenä kesäpäivänä ei oo mitää järkee safkailla sisätiloissa!

 Alkuperänen plääni oli tehä hamppareita, mut hampurilaissämpylät oli kaupast loppu. Onneks pitaleivät ajo näköjää saman asian. Välii tunhgettii kanaa, jääsalaatin lehtiä, tomaattii, kurkkusalaattii ja random texmex kastiketta, mitä lie olikaa. Jälkkäriks suklaapatukat!

 Molemmat vedettii kolme tollast överileipää, eli voitte kelaa et ainaki meitsil oli pieni ähky pääl ruoan jälkee. Lähettiiki sit pienelle kävelylle vähä sulattelee safkoi ja nauttii ilta-auringon vikoist säteist.

Toivottavasti kaikil on ollu rento viikonloppu! Lyhyttä äitienpäivä-postausta tulos myöhemmin.

Ladulla

Jostain tuntemattomasta syystä oon vähä viimetipassa heränny harrastaa talviurheilua ja ollaanki nyt muutamana iltana peräkkäin suunnattu Tapsan kaa yhessä laduille. Vielähän sitä kerkee hiihtää ennnen ku lumet sulaa.

 Kelit on ollu ihan mahtavia aina iltaan asti ja on ihan älyttömän hauskaa hiihtää kahestaan auringonlaskussa, ku lähistöllä ei näy missään muita ihmisiä. Sainpahan sählätä rauhassa kameran kanssa.

 Siinä hiihdellessä pohdittii et miten hyvä spotti ollaa valittu asuinpaikaks. Ulkoilumahollisuudet on mahtavat ku metsää on vaik millä mitalla, ja kuitenki samaan aikaan julkisia menee ihan talon vierestä about joka suuntaan.

 Tultii takas vasta ku oli jo pilkkopimeetä. Saa nähä vieläkö ehitään kerran laduille ennen ku aurinko sulattaa lumet lopullisesti.