Julkaisemattomat

Koska valokuvasin kuukauden mittasella Slovenian matkallani ihan älyttömästi, ajattelin syysiltojen piristyksenä postata teille läjän vielä ennestää julkasemattomia otoksia. Tässä siis random kuvaoksennus reissusta, olkaa hyvä!

Shopping in Ljubljana

 Ja just ku ehditte luulla ettei enää juttuja Sloveniasta niin tadaa- täs niitä taas tulee! Koska oon nainen, on mun siis ihan pakko stereotyyppisen naisen tavoin änkee juttua shoppailusta. Esitteylyssä kolme pientä putiikkia joissa jokasen Ljubljanassa vierailevan on ihan pakko käydä.

 Eka liike on Evelina Boutique, joka myy koruja, vaatteita ja laukkuja. Kaikki super söpöjä ja niin naisellisia! Myytävien tavaroiden käyttäminen sisustuselementteinä on sitäpaitsi onnistunu ainaki meitsin mielestä tosi hyvin. Hinta-tasoki oli ihan kohtuullinen, esim. alempana kuvissa näkyvät kirjekuorilaukut makso reilut 20e.

 Toinen liike jossa suosittelen pyörähdystä on Honey house (valitettavasti en löytäny liikkeelle omaa sivua, mut täältä löytyy lisäinfoa). Niin ihana hunajan tuoksu ja mielettömiä makuvaihtoehtoja. Mesta vie hunajan käytön iha uusille tasoille. Mun ja äipän mukaa lähti kookos- hunaja, mut jottei homma mee iha arpomiseks kaikkien makuvaihtoehtojen keskellä, on liikkeessä kans mahdollisuus maistaa eri makuja. Millastakohan ois mustikkahunaja mansikkateessä?

 Ja sit se kolmas liike, Čokoladnika Cukrček. Niin ihana, perinteine suklaapuoti, jossa myytii jopa suklaast tehtyjä jalkapalloja (ihan aidon kokosia). Ja jälleen, hinnat oli ainaki mun mielestä ihan ok tasolla. Hyvä liike varsinki jos miettii, mitä tuoda Sloveniasta tuliaisiks.

Tää postaus oli nyt vaa pintaraapasua kaikista ihanista liikkeistä joita Ljubljanassa on, suosittelen että lennätte ite paikanpäälle kattomaan.

Musiikin kaupunki

 Mun reissu on virallisesti päättyny jo melkein viikko sitte, mut edelleen löytyy läjä julkasemattomia kuvia ja tarinoita Ljubljanasta. Yhessä vaiheessa työssäoppimisjaksoa tajusin et Ljubljana on täynnä musiikkia. Varsinki keskustan alueelta löyty kaikkina niinä päivinä ku siel tallailin aina vähintä yks musikantti. Myös ilmasia konsertteja tuli bongattua. Ja kaikki esiintyjät, siis aivan kaikki, oli niin käsittämättömän lahjakkaita!

 Tää on taas yks niist kulttuurieroista joihin rakastuin. Sloveniassa jengi oikeesti jää kuuntelee katusoittajia. Osa jää penkeille istuskelee, osa seisahtuu paikoilleen. Jopa fillareilla kulkevat saattaa keskeyttää matkansa ja jäädä hetkeks fiilistelee musaa. Ei myöskää ollu mitenkää mahdotonta et joku ohikulkijoista jäi soittajan vieree lauleskelee. Jotku jopa alko tanssii keskellä toriaukeeta! Oi voi, jos jollain Suomessa löytyis pokkaa sellaseen. Pakkohan henkilön ois vähintääki humalassa oltava, tai muuten vaa sekasin. Päitä pyöriteltäis hölmistyneinä, osa ohikulkijoista saattais ehkä jäädä huvittuneina sivusta seuraamaan, mut vaan hetkeks. Mikä meit Suomalaisia oikeen vaivaa?

 Kaikkein eniten meitsin ymmärrystä koettelee se, et miks katusoitto Suomessa on kielletty (tai näin oon ainaki ymmärtäny asian olevan)? Sehän elävöittää katukuvaa ja tuo ainaki mulle hyvän fiiliksen! Joku vois luokitella sen kerjäämiseks, mut mitä sitte? Mielummin katusoittajat ku romanikerjäläiset pahvimuki kouras, sori nyt vaan.

Ens kesänä mä haluun matkustaa takas Sloveniaan. Ehkäpä voisin sillo uskaltautua olemaan se henkilö joka alottaa tanssin kadun laidalla, livemusiikin soidessa.

Ljubljana Zoo ja vähä muutakin

Perjantai- aamu oli aikamoista sähellystä, ku koitettiin Miran kaa ehtiä ajoissa koululle hoitamaa läjä paperiasioita ennen kotiinpaluuta ja sen jälkeen piti vielä hoitaa tuliaishankintoja ja miitata mun äiti Tivolin puistossa. Myöhästyttiin aikataulusta ihan pikkasen, mut onneks meiän kv- ohjaaja Vanda oli suopea asian suhteen. Leimat ja nimmarit papereihin, hyvästit puolin ja toisin ja suunta kohti Tivolia.

Matka eläintarhaan oli tosi sateinen, mut perille päästyä pilvipeite repeyty kahtia ja aurinko paisto koko loppupäivän ja vielä illanki! Upeeta.

Paras eläintarha missä oon koskaa käyny! Eläimet oli super aktiivisii ja uteliaita ja melkei kaikilla oli uskomattoman isot ja hyvin hoidetut, eläimen elinympäristöä mukailevat aitaukset.

Jopa aitauksessa johon vierailijoilla oli mahollisuus mennä, oli eläimille erikseen rajattu lisätilaa jonne oli pääsy kielletty.

Eläintarhasta suunnattiin taksilla kämpille (hinta alle 5e ?!) koska Miralla oli jo kiire pakkailemaan. Pian seisottiiki jo pihalla hyvästelemässä. Muistan siinä seistessä miettineeni et "apua, huomenna tähän aikaa mäki hyppään taksiin jonka määränpää on lentokenttä". Onneks tuollon oli vielä se viimenen ilta aikaa. Päätettii mamin kaa koejaa meillä käytössä olleet pyörät ja lähtee keskustaan. Aikamoiset vempluat, etten sanois. Paikalliset naureskeli meiän pyöräillessä ohi.

 Ilta oli mukava ja tulipahan niillä pyörilläki nyt edes kerran ajettua.