Vietin täl viikolla ehkä yhtä mun onnellisimmista päivistä pitkiin aikoihin. Ei niin etteikö niit onnellisia hetkiä ois vaikka kuinka, mut siinä vaiheessa ku koko kropassa tuntuva hyvä fiilis kantaa useemman päivän yli ja saa duunissaki hymyilee leveesti jopa niille "yritän pilata sun päivän mun happamalla naamallani"- asiakkaille, on jotain täytyny loksahtaa kohilleen.
Kiitän tästä ystävää, jota näen ihan liian harvoin. Oltiin mun avopuolison ja Miikan kaa piknikillä yhtenä arki-iltana. Kuulostaa niin tavalliselta, mitä se samaan aikaan sekä oli että ei millään tasolla ollu. Yhessä illassa mä ehin unohtaa hetkeks ihan kaiken muun. Siis oikeasti, enhän mä kattonu edes kelloa kertaakaan sen jälkeen ku päästiin stadiin! Se oli kymmenen illalla, ennen ku kukaan meistä tajus seurata ajankulua. Ei oo mitenkään päin mun tapasta, varsinki ku seuraavana päivänä oli duunia.
En mä osaa näin jälkeenpäinkää sanoa mitään super tarkkaa syytä hyvälle fiilikselle ja mahdotontaki se varmaan olis. Kyse ei oo meinaa edes yhden ihmisen, eli mun, mahtavasta olosta vaan se fiilis tarttu myös mun parempaan puoliskoon. Ja mitä samana iltana saamastani viestistä pystyin päättelemään, saatto piknikillä hengaillu kolmaski osapuoli nauttii olostaan.
Joskus vaan tiettyjen ihmisten seura just oikeeseen aikaan, oikeessa paikassa, siinä oikeessa hetkessä, on parasta terapiaa mitä voi saada. Aikoinaan mulla saatto useinki jäädä päälle hyvien hetkien jälkee hymy, joka kesti useemman päivän, eli ns. kestovirne. En voi sanoo että olisin varsinaisesti kaivannu sitä, mut nyt muistan, miten kivalta se tuntuu.
Voi muru! ^^
VastaaPoistaOli ihan super päivä ja ihan älyttömän ihanasti kirjoitettu! :) <3 Oli itsellänikin pitkästä aikaa ihanan rento fiilis eikä huolista tietoakaan, kiitos siitä teille! :) <3
:) Mulla ei oo muuta lisättävää tohon ku "<3"
VastaaPoista