Matkakohteena Riika, day 3

 Keskiviikkona startattii viimenen kokonainen päivä Riikassa vuokraamalla polkuvene Bastejkalnsin puistosta. Vaihtoehtoina ois ollu myös soutuvene tai eräänlainen "vesibussi" (kutsutaanko niitä ees sillä nimellä?). Hinta oli kahen ensimmäisen vaihtoehdon kohalla vaan 3 latia/30min. Viimesimmästä eli vesibussista ei mitään havaintoa, sitähän nyt ei sentää voinu vuokrata omaan käyttöön.

 Miehet polki reippaina yli tunnin ajan ku me Mian kanssa vaan nautiskeltiin auringosta, maisemista ja kylmistä juomista. Aika luksusta, etten sanois.

 Kanaali jatku yllättävän pitkälle ja lopulta päädyttii satama-alueelle asti. Siinä vaiheessa todettiin että pidemmälle ei enää kannata mennä ja käännyttiin takasin.

 Paluumatkalla pysähdyttii sillan alle kuvailee vaihtoehtosta asumismuotoa. Ihan kauheeta, että joillain ei ihan oikeesti oo varaa muuhun. Pällisteltii sillan alla aikamme, mut ku Mia jossain vaiheessa äkkäs pimennoista vanhan miehen kasvot, tuli aika kiirus polkea mahdollisimman kauas. Eihän sitä tiiä jos partasuu ois vaikka hypänny kyytiin, ei meinaa ois ollu mitenkää mahdoton pomppu.

 Yli tunnin mittasen polkuvenekierroksen jälkee erottiin hetkeks, ku miehet suuntas tiensä museoon ja minä ja Mia koluumaan kauppoja sekä kiertelee lisää lähialueen puistoissa.

 Myöhemmin iltapäiväst treffattiin ostoskeskuksen edessä ja lähettii yksissätuumin metsästää jälleen jotain paikkaa missä safkailla. Jostain syystä saatiin täl kertaa kierrellä tosi kauan, ennen ku sopiva rafla osu kohdalle.

 Ravintolan nimeä en ikäväkseni enää muista, mutta sen sanon et ruoka oli erinomasta! Päädyttiin kaikki neljä tilaa sama annos, vaikkei edes keskusteltu asiasta erikseen. Kuin koomista. Onneks sentään juomat oli erilaiset.

 Illalla suunnattii jällee Rimin kautta edellisenä iltana löytyneeseen shishabaariin. Palvelun taso mestassa oli ihan loistava ja henkilökunta selkeesti tottunu shishan käsittelyyn. Kokeiltii meille suositeltua sitruuna-minttu-appelsiini- yhdistelmää, Nakhlan röökillä tottakai, eikä jouduttu pettymään. Ihanan raikas, ei yhtään tunkkanen ja päihitti kyl 100/0 edellisen illan vesimeloni-minttu- yhdistelmän. Rööki palo hyvin ja ihan älyttömän pitkään, joten 15 latin hinta (n. 20e) ei tuntunu pahalta ollenkaan, varsinki ku se jaettiin neljän hengen kesken. Vesipiipun ystäville suosittelen mestaa erittäin lämpimästi. Paikan nimi oli Caffiana Louge.

Todella siisti ja ainakin arki-iltoina rauhallinen paikka viettää aikaa isolla tai vähä pienemmällä porukalla.Yksinäiselle henkilölle saattaa tulla aika kalliiksi toi shishan polttelu, mut juomat oli suht edullisia.

Palattiin takas hotellille vasta myöhään yöllä. Seuraava päivä oliki sit jo lähtöpäivä. Kone lähti klo 17.45 ja sitä edeltävä aika oikeestaan meniki hotellilla jumittaessa sekä pakkaillessa, syöden ja vikoja ostoksia tehden. Vikat kuvatki jäi kaiken hyörimisen lomassa ottamatta, vaan ei se mitään. Reissu oli erittäin onnistunu ilman viimesiäki fotoi ja hyvii muistoi jäi paljo. Nyt taas matkakuumeen noustessa aloin haaveilee seuraavasta matkasta, ehkä Islantiin.... tai kenties Italiaan, kuka tietää.