Viikko sitte mä koituduin vihdoin takasin Suomeen. Kolme viikkoa kestäny matka on virallisesti ohi, jossain kaukana takana. Arkiki tuntuu taas jo arjelta ja kotimaan kylmyyteen on ehtiny tottua. Hassua on kuitenki se, miten isolta oma kämppä edleen tuntuu kaiken sen hotellissa yöpymisen jälkeen. Oma sänkyki oli kotiin palattua pehmeempi kuin koskaan! Tai niin ainaki uskon.
Jos palataan ajassa kolme viikkoa taaksepäin, päästään aiheeseen Barcelona. Se oli meiän matkan ensimmäinen etappi. Saavuttiin hotellille keskiviikkoiltana/yönä 17.9 ja kaikki mitä sillon ehdittiin tehdä oli illallinen ravintolassa, minkä jälkeen painuttiin väsyneinä nukkumaan. Seuraava päivä oliki sit super aktiivinen. Alotettiin turistikierros mulle jo tutuista kohteista, eli Gaudín suunnittelemasta Casa Milásta (joka harmi kyllä oli suurimmaksi osaksi julkisivuremontin tai jonkin vastaavan takia piilossa) ja sen jälkeen La Sagrada Família- kirkosta, mistä suunnattiin Parc de la Ciutadellaan ja yhä edelleen satama-alueella sijaitsevaan Sea lifeen (joka muuten oli huomattavasti Suomen Sea lifea isompi ja parempi). Hinta oli aika korkea, jotain 20e luokkaa, mut kerrankos sitä. Rauskut ja pingviinit oli ehdottomasti mestan parasta antia. En suosittele vierailua hai-kammoisille. Veden alla kulkevia tunneleita ei voi kiertää, eikä näin ollen voi myöskään välttää n. 2m pitkien, hampaallisten eväkkäiden kohtaamista.
Sea Lifestä matka jatku aina La Ramblalle asti, mistä alkoi hotelliin suunnistaminen. Ite oon niin surkea kartanlukija, että jätin suosiolla homman avopuolisolle. Täysin ei kuitenkaa harhaan kulkemiselta selvitty ja extrakävelyä kerty jonki verran enemmän ku mitä oli tarkotus. Ku vihdoin päästiin takasin hotellille, oltiin super väsyneitä. Koko päivänä ei kertaakan hyödynnetty julkisia ja jalat huus kurjuuttaan. Voin meinaa sanoa, että etäisyys hotellilta edellä mainittuihin kohteisiin ei ollut lyhyimmästä päästä. Takana oli vasta eka päivä enkä tossa vaiheessa voinu edes kuvitella, miten hajalle mä tulisin jalkani vielä kävelemään.
Sea Lifestä matka jatku aina La Ramblalle asti, mistä alkoi hotelliin suunnistaminen. Ite oon niin surkea kartanlukija, että jätin suosiolla homman avopuolisolle. Täysin ei kuitenkaa harhaan kulkemiselta selvitty ja extrakävelyä kerty jonki verran enemmän ku mitä oli tarkotus. Ku vihdoin päästiin takasin hotellille, oltiin super väsyneitä. Koko päivänä ei kertaakan hyödynnetty julkisia ja jalat huus kurjuuttaan. Voin meinaa sanoa, että etäisyys hotellilta edellä mainittuihin kohteisiin ei ollut lyhyimmästä päästä. Takana oli vasta eka päivä enkä tossa vaiheessa voinu edes kuvitella, miten hajalle mä tulisin jalkani vielä kävelemään.
Viimesunnuntaina käytiin mun vanhempien kaa Emsalössä. Mulla on joku pakkomielle päästä joka kesä mereen uimaan. Sunnuntai oli elokuun viimenen päivä - viimenen mahdollisuus. Vesi oli kylmää, mut epäröinnistä huolimatta mä menin silti. Mun uinti oli aika pitkälti säälittävää matalikossa räpiköintiä ja puolet ajasta mä seisoin hytisten rakkolevän keskellä allokossa, mut hei, kävin silti! Tunnen itteni ja tiiän et olis satavarmasti jäänyt muuten harmittamaan. Kokemus oli sitäpaitsi, no, hyvin virkistävä. "Uinnin" jälkeen istuttiin rannassa viel hetki mutustaen samalla kookospalloja. Yritin myös kuvata muutamia videon pätkiä, aikeena tehdä niistä joku isompi kooste. Saa nähdä, onnistuuko.
