Two nights and it feels like forever

Kohta, ihan kohta oon Barcelonan lämmössä. En voi uskoo et kolmen vuoden jälkee pääsen sinne vihdoin takasin. Edessä unohtumattomat viis päivää. Tässä pari hassuu fiilistelykuvaa edelliseltä reissulta, vuosimallia 2010. Enjoy.

And I'll always be there for you

 Maanantaina koittaa lähtö Barcelonaan ja sitä ennen on vielä ihan pakko tehä joitain asioita. Things to do- listan kärkeen kuulu mm. parhaan ystävän eli Mian kaa hengailu. Ihan käsittämätöntä, että oon vaan 5 päivää poissa, mikä kuitenki johtaa siihen ettei oltais nähty kahteen viikkoon ellei tälle illalle ois saatu järkättyä yhteistä aikaa. Mitä se taas kertoo ihmisen tärkeydestä, että kaks viikkoa erossa tuntuu jokseenki hankalalta? Jos meitsiltä kysytää, ni aika paljo.

 Vietettii rauhalline hetki juoden teetä ja jutellen kaikest mahollisesta sekä fiilisteltii meiän yhteist lauluharrastusta singstar- pelin parissa. Ikävä kyllä tavaroiden pakkaus ja huominen aamuvuoro pakotti mut suuntaa himaa kohti parin tunnin hengailun jälkeen.

 Lähettii tosi hyvissä ajoin kävelee dösärille ja aikaa jäi vähä fotoomisellekki. Huomatkaa et meitsin kynnet on tehny comebackin! Jouduin viimesyksynä leikkaa ne ihan nysiks koska alotin kosmetologiopinnot, eikä koulussa katella pitkiä kynsiä. Kevään aikana aloin kuitenki pikkuhiljaa kasvatella niitä takas ja heti ku selvis että mun työssäoppimispaikassa ei välitetä vähääkään kynsien pituudesta, annoin niitten kasvaa ihan vapaasti. Alkuperäseen pituuteen on viel matkaa, mut kyl ne jo nyt näyttää hyviltä. Pääsen taas taiteilee kesäks ties mitä lakkauksia, can't wait.

Nyt pitäis viel viikonloppu painaa töitä sekä työssäoppimispaikassa että vakkariduunissa kaupalla, minkä jälkee lähetää reissuun. Voin kyl rehellisesti myöntää et loma tulee todella tarpeeseen.

We're gonna make it !

Saku- kisat vasta takana ja nyt pukkaa jo keikkaa. Enää pari viikkoa ja sit kapuun lavalle mun vanhan duetto-kumppanin Inan kaa. Oltiin yläasteaikoina ihan löymätön tiimi, mut ikävä kyllä lukio veti meiät erilleen ja yhessä soittelu- varsinkin yleisölle- jäi vähiin. Onneks satunnaisia keikkoja on kuitenki tarjoutunu ja tietty mm. yhteiset karaoke- ja jammailusessiot piristää sillon tällön.

 Treenipaikkana toimi Inan faijan musamonttu. Muutamassa tunnissa saatiin kolme biisiä hämmentävän hyvään kuntoon. Vielä muutamat treenit ja ollaan priimakunnossa Erikeepper ry:n vuosijuhlia varten. Tuskin maltan oottaa et pääsen taas esiintyy. Tuntuu siltä ettei lavalla voi koskaan viettää liikaa aikaa, ihan sama oliko kyseessä tanssi, laulaminen, pianonsoitto tai näytteleminen. Ku yks esiintyminen on ohi, alkaa kaipaa jo seuraavaa.

Tr

Treenailujen jälkee heiluttii viel hetki ulkona kameran kaa ennen ku meitsi suuntas himaan safkailee ja valmistautuu illan tankotanssituntii varten. On muuten äärimmäisen koukuttava laji, ihan näin by the way...

Saku stars 2013

Tiistaina 16.4 startattii vihdoinki dösä kohti Lahtea ja vuoden 2013 Saku Stars- kisoja (SAKU= Suomen ammattikoulujen kulttuuri- ja urheiluyhdistys). Matka kesti noin 1h 30min, eli ei mitenkää tolkuttoman kauan.

Jokaisel kisoihin osallistuval amiksel on omat tiimihupparit. Meitsi ainaki tykkäili noist meiän tän vuotisista. Viimeeks ku olin Joensuun kisoissa ni hupparit oli tylsän valkoset ja kaiken lisäks mallii XL- teltta. Buu. Perillä majottauduttiin koulutuskeskus Salpauksen luokkahuoneisiin. Majotus ei ehkä ollu hienoimmasta päästä, mut kisoihin kuitenki kuulu ilmaset safkat jokasena päivänä, joten ei valittamista. Kaiken lisäks ruoka oli viel super delicious.

Mitä kolmen kisapäivän aikana sit tarkalleen ottaen tapahtuu? Asiaan mennää saman tien, eli jo ekana päivänä startataan kisat käyntiin. Mun ja Mian lauluduo oli mm. heti ekana päivänä klo 14. Illalla myöski pidetään pienet avajaisjuhlat, jossa toivotetaan läsnäolijat tervetulleiks ja nautitaa muutamist esityksistä.

Vapaa-aikaa löytyy enemmän tai vähemmän, riippuen ihan siitä kuinka moneen sarjaan aikoo ottaa osaa. Ite en osallistunu ku kahteen sarjaan, eli random hengailuun oli aikaa enemmän ku tarpeeks. Eka päivä meni lähinä keskustas kierrellessä ja ilta paikallises karaokebaarissa mikki kädessä.

Majottautumisesta viel sen verran, et se on kyl jotain ihan omaa luokkaansa. Kymmeniä ihmisiä pienessä luokkatilassa ja on muuten varma, että unettomuutta esiintyy. Itellä ainaki kahen yön unisaldo oli yhteensä vaan 11h. Sen lisäks koulun käytävillä hiippailu meikkipussukoiden ja pyyhkeiden kanssa on aina yhtä random kokemus.

Tokana kisapäivänä jännitettii meitsin yksinlauluosuutta. Ite olin tosi tyytyväinen suoritukseen, mut ikävä kyllä se ei riittäny kuitenkaa edes finaaleihin asti. Toisaalta, taso oli tosi kova, joten en voi kyllä sanoa et kauheesti harmittais hävitä niin taitaville ihmisille. Oon ylpee siitä et ylipäänsä uskalsin lähtee yrittää ja sain kuitenki suorituksesta paljo kehuja sekä ruusun. Kiitos kaikille tsemppaajille!

Kisojen loppuhuipennus on opikelijabileet, joihin on yleensä järkätty DJ soittelee tanssimusaa pitkin iltaa sekä jtn random esiintyjiä plus muuta pient ohjelmaa (itelläni ei kameraa ollu kemuissa mukana, mut ylempi kuva löytyy mm. täältä).

Lähtöpäivänä oli luonnollisesti haikeet fiilikset. Tapahtuma oli jälleen kerran ihan älyttömän onnistunu ja paikalla oli huippuporukkaa. Viel bussissaki matkalla Espooseen oli Team Omnialla tunnelma katossa. Pidettiin puheita, fiilisteltii toisten suorituksia ja laulettii yhessä kaikkee Robinin Puuttuvasta palasesta lähtien.

On ihan älyttömän upeeta, et tällasia tapahtumia jaksetaan järjestää ja et porukka tulee niihin nii aidon hyväl fiiliksel kisaamaan ja kannustamaa toinen toisiaan.

Ensvuonna kutsuu Vaasa, mikäli en oo sillon ulkomailla suorittamassa työssäoppimista. Toivottavasti eivät mee päällekkäin, koska tätä tapahtumaa ei voi missata!

Ps. Lopuks vielä pari linkkiä videokoosteisiin tapahtumasta. Vähän opiskelijabileitä ja soolotanssijoiden suorituksia. Enjoy.

Meidän jengi = paras jengi

 Tänää vedettii Mian kaa viimeset treenit ennen Saku stars- kisoja, joten kai tän päiväst sessioo vois jonki näkösiks kenraaliharkoiks kutsua. Yritettii saada jätkilt jotain kommenttii irti meiän vedost, mut ehkä järkevin palaute oli se et "biisi kuulosti tosi hyvält viel sillon ku en ollu kuullu sitä kolmeekymment kertaa putkeen". Damn it.

 Treenailujen ohella ehittii mukavasti viettää vähä spesiaalii aikaa yhes. Voisin sanoo et viimesen vuoden aikan meist on hioutunu kasaa aika tiivis ryhmä. Meitsin ja Mian historia on pisin, ollaa tunnettu jo yläasteen alust alkaen. Ysiluokan jälkee eksyttii Mian kaa bändileirille ja Toni tuli mukaa kuvioihin. Neljä vuotta sitte tapasin Tapsan. Sen jälkee meiän neljän elämät on vaa jotenki jännästi sitoutunu yhteen. Viimesin niitti oli ehk tää yhteinen kämppä Tapsan ja Tonin kaa. I call it destiny.

 Ois ihan mahtavaa et Mia vois hengaa meil useemmin. Vaik Tapsa ja Toni on ihan parhait tyyppei, ni kahen miehen kaa asuminen ei aina oo iha siit helpoimmast pääst. Sillon tällön tulee ikävä naisseuraa.

 Onneks Lahti- reissu on edessä, saan pient hermolomaa noist höhlistä. Kai ne muutaman päivän saa kämpän pidettyy pystys ilman meitsiiki.

Ps. Jos joillekkin nyt on epäselvää et mistä ihmeen kisoista koko ajan höpäjän, ni tsekkailkaa mikä on homman nimi täältä.

Here I feel like I'm home