Kesäkaveri

Pitkään jatkunu helle koettelee jengiä aika huolella ja myös minä, joka niin oon monen vuoden takasen Egyptin reissuni jälkeen vannonu, etten enää koskaan Suomessa valita kuumuudesta, oon taipunu lämmön luhistamana ruikuttamaan. Positiivinen ajattelu ja luovuus onneks pelastaa paljolta. 

Sain alkukesästä mun hyvän ystävän takas Suomeen, se ku huiteli melkein vuoden Espanjan auringon alla. "Menetetty aika" on kurottu tehokkaasti umpeen mm. 30km fillarireissulla, meloessa, mustikkametsällä, puistojumpassa ja uidessa. Nää yber hauskat hetket ei puolestaan ois ollu mahollisia sadesäällä. Tai oisivat, muttei kenties vaan yhtä mukavia.

Mulla on paljo aivan super ihania ystäviä mut pakko myöntää, ettei kesäkavereissa ehkä oo Petraa parempaa. Spontaanius ja heti mukana- meininki on avainsanoja. Loppukesän väriestejuoksua odotellessa...

Ps. Äidille puoli kiitosta, suerasta, autokyydistä ja suurimmasta osasta kuvia.