Astetta urbaanimpaa

Hyvien kuvien eteen tekee toisinaa ehkä vähä hölmöjäki asioita. Niihin lukeutuu mm. livahtaminen alueelle, jonne ei välttämättä kannattais (tai edes sais?) mennä. Vaan minkäs teet, en oo pitkään aikaan kuvannu missää näin mageessa mestassa ku tänään! Paikka oli toisaalta äärimmäisen pelottava autioine huoneineen joissa pieninki rasahdus kantautuu kolminkertasena ja toisaalta taas niin käsittämättömän puoleensavetävä. Seinille tehdyt bommaukset loi mielikuvan siitä et ois ollu jossain taidegalleriassa ja luonnonvaloki pääs mukavasti sisään rikotuista ikkunoista ja ovista, mahdollistaen miellyttävän kuvailun ilman turhaa säätämistä. Kolme sanaa: pakko mennä uudestaan!