Visiitti Lappeenrantaan

Viimeviikonloppuna koin jälleen vapauden tunteen ku hyppäsin perjantaina Lappeenrantaan vievään junaan tietäen, etten palais takasin pääkaupunkiseudulle ku vasta sunnuntai-iltana. Ei siis duunia tai muitakaa velvollisuusksia pariin päivään, pelkkää frendin kaa hengailua. Oli siin hymy herkäs.

Reissu oli mitä mahtavin. Pääsin leikkimään turistia ja rakkaan oppaani avulla sain mielestäni semi kattavan kuvan Lappeenrannan meiningeistä. Nolottaa vaan, etten tätäkää reissua ollu aiemmin saanu tehtyä: frendi kuitenki opiskellu ko. kaupungissa jo useempia vuosia ja valmistuuki kohta! Vetoan mielessäni kiireisiin, mut itsensä vedättämistähän se on. Kiirettä ja stressiä on kenties ilmenny, mut suurin syy visiitin viivästymiseen on kyllä ollu kyvyttömyys organisoida simppeliä viikonloppureissua sekä mun loputon rahan ahneus (= pakko tehdä duunia kaikki viikonloput kun ei arkena koulunkäynniltä voi). Pahoitteluni tästä järjettömästä kyvyttömyydestä lapsuudenystävälleni. Vaan niin kuin yhdessä todettiin, parempi myöhään kun ei milloinkaan.