Yhä elossa

Niille jotka tätä blogia vielä lukee... pahoittelut jälleen kerran yhä jatkuneesta hiljaiselosta. Mul on ollu huomattavasti enemmän vapaa-aikaa ku mitä alkuvuodesta, mut postaukset on silti jääny taka-alalle. En edes oo varma, miks. Jotenki ei vaan inspiroinu kirjotus, eikä paljo mikään muukaan. Kamera on pysyny suht visusti omassa laukussaan, lojuen huoneen nurkassa kaikkien koirasta karvanlähdön takia irtoilevien karvatupsujen keskellä.

Nyt on kuitenki aihetta tehä tilannepäivitys, koska ollaan vihdoin ja viimein sellases tilanteessa, et meitsillä on enää kaks viikkoa kouluu jäljellä, kaks suoritettavaa näyttöä ja sit... sit mä oon valmis. Vihdoinki. Mä oon semi ylpeä, et jaksoin loppuun asti. "Palkintona" puurtamisesta pääsen ensviikolla ammattikoulujen välisiin kulttuurikisoihin Vaasaan. Kilpailen neljässä eri sarjassa, joista yhessä esiinnyn duona mun hyvän frendin kanssa. Viimevuonna ei meille tippunu Saku -kisoissa  palkintoa, mut tänä vuonna ollaan vahvemmilla. Toivottakaa tsemppiä, lupaan et kuvia kisatunnelmista tulee jälkeenpäin!

Niin ja kiitos, että jaksatte yhä seurata mukana.

Visiitti Lappeenrantaan

Viimeviikonloppuna koin jälleen vapauden tunteen ku hyppäsin perjantaina Lappeenrantaan vievään junaan tietäen, etten palais takasin pääkaupunkiseudulle ku vasta sunnuntai-iltana. Ei siis duunia tai muitakaa velvollisuusksia pariin päivään, pelkkää frendin kaa hengailua. Oli siin hymy herkäs.

Reissu oli mitä mahtavin. Pääsin leikkimään turistia ja rakkaan oppaani avulla sain mielestäni semi kattavan kuvan Lappeenrannan meiningeistä. Nolottaa vaan, etten tätäkää reissua ollu aiemmin saanu tehtyä: frendi kuitenki opiskellu ko. kaupungissa jo useempia vuosia ja valmistuuki kohta! Vetoan mielessäni kiireisiin, mut itsensä vedättämistähän se on. Kiirettä ja stressiä on kenties ilmenny, mut suurin syy visiitin viivästymiseen on kyllä ollu kyvyttömyys organisoida simppeliä viikonloppureissua sekä mun loputon rahan ahneus (= pakko tehdä duunia kaikki viikonloput kun ei arkena koulunkäynniltä voi). Pahoitteluni tästä järjettömästä kyvyttömyydestä lapsuudenystävälleni. Vaan niin kuin yhdessä todettiin, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Taas vuoden vanhempana

Viimeviikonloppuna meitsi juhli ikääntymistään kahesti. Ensin perjantaina hyvän frendin kaa tyttöjen-ilta meiningillä ja sit lauantaina pienellä kaveriporukalla keilaten ja kahvitellen.

 Aloteltiin perjantai-illan vietto Mian kaa korkkaamalla pullo Ikeasta ostettuu omena-päärynä juomaa (alkoholitonta, vaikka pullo etäisesti muistuttaaki skumppapulloa) sekä väsäilemällä kanawokkia. Ostettii testiin limemarinoitujua broilerin fileesuikaleita ja puristettii sekaan mehut yhestä limestä. Lopputulos oli ihanan raikas!

 Jälkkäriks super ällöttävän näköstä, mut maailman parhaimman makusta, ite väsättyä kookos-banaani-smoothieta. Nam!

 Täydel vatsal oli hyvä lähtee jatkoille clubin tanssilattialle. Sen verran ajoissa suunnattin kotiaki et päästiin lauantaina virkeinä keilaamaan!

 Neljän hengen porukal tunti keilausta Sellon keilahallissa, josta puolet ajasta oli normi keilailua ja puolet hohtoa. Ihan mahtavaa!

Kakkukahveille liitty viel mukaa viides henkilö, nimittäi meitsin ex-kämppis. Wadaap!

Kiitän kaikkia juhlijoita sekä äippää, joka väsäs taas maailman parhaat sämpylät ja synttärikakun. Menivät hyvin kaupaks.