Eka pysäkki, Barcelona

Viikko sitte mä koituduin vihdoin takasin Suomeen. Kolme viikkoa kestäny matka on virallisesti ohi, jossain kaukana takana. Arkiki tuntuu taas jo arjelta ja kotimaan kylmyyteen on ehtiny tottua. Hassua on kuitenki se, miten isolta oma kämppä edleen tuntuu  kaiken sen hotellissa yöpymisen jälkeen. Oma sänkyki oli kotiin palattua pehmeempi kuin koskaan! Tai niin ainaki uskon.

Jos palataan ajassa kolme viikkoa taaksepäin, päästään aiheeseen Barcelona. Se oli meiän matkan ensimmäinen etappi. Saavuttiin hotellille keskiviikkoiltana/yönä 17.9 ja kaikki mitä sillon ehdittiin tehdä oli illallinen ravintolassa, minkä jälkeen painuttiin väsyneinä nukkumaan. Seuraava päivä oliki sit super aktiivinen. Alotettiin turistikierros mulle jo tutuista kohteista, eli Gaudín suunnittelemasta Casa Milásta (joka harmi  kyllä oli suurimmaksi osaksi julkisivuremontin tai jonkin vastaavan takia piilossa) ja sen jälkeen La Sagrada Família- kirkosta,  mistä suunnattiin Parc de la Ciutadellaan ja yhä edelleen satama-alueella sijaitsevaan Sea lifeen (joka muuten oli huomattavasti Suomen Sea lifea isompi ja parempi). Hinta oli aika korkea, jotain 20e luokkaa, mut kerrankos sitä. Rauskut ja pingviinit oli ehdottomasti mestan parasta antia. En suosittele vierailua hai-kammoisille. Veden alla kulkevia tunneleita ei voi kiertää, eikä näin ollen voi myöskään välttää n. 2m pitkien, hampaallisten eväkkäiden kohtaamista.

Sea Lifestä matka jatku aina La Ramblalle asti, mistä alkoi hotelliin suunnistaminen. Ite oon niin surkea kartanlukija, että jätin suosiolla homman avopuolisolle. Täysin ei kuitenkaa harhaan kulkemiselta selvitty ja extrakävelyä kerty jonki verran enemmän ku mitä oli tarkotus. Ku vihdoin päästiin takasin hotellille, oltiin super väsyneitä. Koko päivänä ei kertaakan hyödynnetty julkisia ja jalat huus kurjuuttaan. Voin meinaa sanoa, että etäisyys hotellilta edellä mainittuihin kohteisiin ei ollut  lyhyimmästä päästä. Takana oli vasta eka päivä enkä tossa vaiheessa voinu edes kuvitella, miten hajalle mä tulisin jalkani vielä kävelemään.

Maailmalla

Jo kaks viikkoa kulunu tien päällä ja taakse on jätetty niin Barcelona, Valencia, Ibiza kuin Rotterdamki. Luulin, että päivittäisin blogia aktiivisemmin reissussa ja postailisin kaikenlaisia super mageita matkakuvia. Toisin kävi. Oon ollut niin totaalisen keskittynyt pelkästään reissaamiseen ja ympäriinsä ravaamiseen, että koneella käytetty aika on hyvin pitkälti mennyt joko erinäisten lentolippujen ja hotellien varailuun tai pikasten facebook-päivitysten tekemiseen.

Ei sillä, että blogitauko haittais. Ehkä se on vaan parempiki niin, että reissussa keskitytään reissuun, muu hoidetaan sitte myöhemmin. Nyt kuitenki istuttuani jo pari tuntia Amsterdamin lentokentällä yksinäni, tietäen, että vielä pari tuntia odotusta on edessä päin, ajattelin, että on sopiva hetki pikakatsaukselle.

Yksin mun ei oo tarvinnu tätä matkaa kokea. Avopuoliso pysy mun rinnalla aina tänne  lentokentälle asti. Mun suunta on kuitenki Lontoo, Tapsan suunta Helsinki. Koti-ikävä ois jo, mut toisaalta ootan niin innolla matkan viimestä etappia. 

Jänniä asioita on tapahtunu tän matkan aikana ihan älyttömästi ja niitä tulee taatusti tapahtumaa viel muutama lisää. Yks asia on ainaki varmaa: reissussa kuluneet pari viikkoa on antanu mulle enemmän ku mitä odotin. Oon oppinu ja nähny niin paljon uutta. Eikä tää oo vielä edes ohi!

Parin tunnin päästä se on hyvästi Hollanti, tervetuloa saarivaltio! Mä tiedän, että mua odotetaan jo.

Hetken hyvästit

Mulla meni aivan liian kauan siihen, että sain nää läksiäiskuvat kaikkien nähtäväks. Pippalot oli yli viikko sitte lauantaina, mut parempi myöhään ku ei millonkaan. Itselläni ainaki oli ihan huikeen hauskaa, tunnelma oli hyvä ja seura ja safkat mahtavia! 

Ensimmäinen kaveri, joka on karannu ulkomaille. Onneks se ei kuitenkaa tarkota, ettei enää nähtäis. Kiitos Johannalle vielä kerran kemuista, toivottavasti tämmösiä tulis lisää ku vierailet Suomessa.

Muihin asioihin: mulla on vihdoin kesäloma ja sehän tarkottaa sitä, et huomenna meitsi ampasee Barcelonaan! Sieltä siis todennäköisesti seuraavaa postausta.

Sneak peek pippaloista

Eilen oli mun hyvän ystävän läksiäiset, keskiviikkona se pentele karkaa Lontooseen opiskelemaan. Meininki oli huippu, kaikil tuntu olevan hauskaa. Ja mikä parasta, kukaan ei ainakaan ihan hirveesti näperrelly niitä mun kiroamia klähmänäyttöpuhelimia. Tai ainakaan mun näköpiiriin ei sellasta osunut. 

Sneek peek kemuista videon muodossa, olkaa hyvät. Laatu ei ole paras, mut meininki välittyy. Vähän sellanen fiilis et ku ikävä kasvaa liian isoks, ni saatan eksyä tsekkaaman ton videon kerran jos toisenki. 

Viimeinen päivä

Viimesunnuntaina käytiin mun vanhempien kaa Emsalössä. Mulla on joku pakkomielle päästä joka kesä mereen uimaan. Sunnuntai oli elokuun viimenen päivä - viimenen mahdollisuus. Vesi oli kylmää, mut epäröinnistä huolimatta mä menin silti. Mun uinti oli aika pitkälti säälittävää matalikossa räpiköintiä ja puolet ajasta mä seisoin hytisten rakkolevän keskellä allokossa, mut hei, kävin silti! Tunnen itteni ja tiiän et olis satavarmasti jäänyt muuten harmittamaan. Kokemus oli sitäpaitsi, no, hyvin virkistävä. "Uinnin" jälkeen istuttiin rannassa viel hetki mutustaen samalla kookospalloja. Yritin myös kuvata muutamia videon pätkiä, aikeena tehdä niistä joku isompi kooste. Saa nähdä, onnistuuko.

Hyvästi kesä, tervetuloa syksy. Toivottavasti säät pysyy lämpiminä. Mä en oo vielä valmis kaivamaan toppavaatteita kaapin perukoilta.

Kuus vanhaa

Pidän kuvaamisesta. Oon pitäny niin kauan ku muistan. Aikoinaan sommittelin mun pehmoleluja huoneeni keltasta seinää vasten, ottaen niistä sitte kuvan. Tää tapahtu vanhalla filmikameralla ja jälkeenpäin harmitti, ku kuva ei ollukkaan ihan sitä mitä olin mielessäni suunnitellu. Muistan sen kuvan vieläki. Se olis pitänyt ottaa paljon lähempää.

Piipahdin viikonloppuna mun vanhempien luona ja löysin tietokoneen arkistoista muutamia kivoja kuvia, jotka on otettu useampia vuosia sitte. Kaks on jopa niiltä ajoilta ku en vielä edes omistanu järkkäriä, vaan räpsin menemään alkeellisemmalla digikameralla. Arvaatteko, mitkä?

Värittömyyden inspiroimaa

Parhaat hetket

Kesä alkaa olla lopussa, mikä on ainakin mun mielestä vähän masentava ajatus. Pidin koko kesän aikana    vaan yhden lomaviikon, mikä seki kulu hollannin tunneilla ravatessa. Toisaalta koen, et mulla on kaikesta huolimatta ollu hauskaa ja samalla rahaaki on kertyny tilille mukavasti! Suven päättymisen kunniaks ajattelin tehä kollaasien muodossa pienen pikakelauksen menneisiin kolmeen kuukauteen ja niihin mieleenpainuvimpiin päiviin.

1. World village festivaalit vähän ennen kesäkuun alkua. Mami, Jack Sparrow ja meitsi. Aurinko porotti ekoja kertoja kevään aikana niin, että koko selkä oli hiestä märkä. Paettiin kuumuutta puiden varjoon kera katukeittiöstä ostettujen safkojen. Parhautta.

2. Toukokuun vika päivä ja musta tuli virallisesti kosmetologi. Vaikkei ala tunnukkaan omalta, ni voi sitä hyvän fiiliksen määrää ku tajus opiskelun taas toistaseks olevan ohi ja tän lisäks omaavansa valmiudet johonkin ammattiin.

3. Mun kesä on ollu juhlia täynnä, sekä omia että kavereiden. Yks meitsin parhaista ystävistä valmistu kesäkuussa lähihoitajaks ja sillon kilisteltiin skumppalaseja, kuunneltiin puheita ja juotiin kuppi tolkulla kahvia, niin ku suomalaisissa juhlissa on tapana.

4. Kuva musta ja mun työtoverista on itseasiassa otettu samana päivänä kun kohdan kolme kuva. Tona päivänä kiidin juhlista juhliin, alottaen ystävän valmistujaisista päätyen duuniporukan pippaloihin. Hullua!

5. Lettu-kuva. Muisto ehkä hämmentävimmästä ja silti niin hyvästä Juhannuksesta. Päädyin yökyäilemään neljännessä kuvassa poseeravalle työkaverilleni Juhannusaattona. Syötiin ihan liikaa herkkuja, otettiin selfieitä, katottiin Bruce taivaanlahja- elokuva sekä miljoona jaksoa Paavo Pesusientä ja mentiin nukkumaan kymmeneltä illalla, koska väsytti. Koisittiin 11h ja vedettiin seuraavana aamuna överit lettumätöt.

6. Ensimmäinen Pride- kulkue johon otin osaa. Mielettömin kokemus vähään aikaan, ei sitä fiilistä kulkueessa voi ulkopuolisille ehkä sanoin kuvata. Ihana sää, ihana meininki, ihania ihmisiä. Perfect.

7. Suomenlinnan kesäteatteri. Käytiin tänä vuonna kummitädin ja äipän kanssa tsekkaamassa, miltä näyttää Liisa ihmemaassa- tarina teatterin lavalla. Upeeltahan se näytti. Ja kuulosti. Vanhojen kivimuurien ympäröimässä katsomossa on sitäpaitsi ihan oma viehätyksensä.

8. Pahamaineinen päivä Studio Elitellä. Käytiin hyödyntämässä Mian valmistumisen kunniaks saama lahjakortti. Vaikka meil molemmilla jäiki kuvausten jälkeen vaikka mitä hampaan koloon (Studio- vierailun postaus muistinvirkistyksenä täältä), oli päivä silti mieleenpainuva. Kaverin seurassa kaikki muuttuu lopulta aina hauskaks  ja olihan se uus, yhteinen kokemus.

9. Arki-illan piknik Helsingissä avopuolison ja hyvän kaverin Miikan kanssa. Niin rento ja hauska ilta et hymy oli korvissa vielä seuraavat pari päivää.

10. Päiväreissu Tallinnaan äipän kanssa oli yks kesän kohokohtia. Syötiin laivan aamu-buffassa mahat täyteen, käytiin kauniissa puutarhanäyttelyssä, drinksuilla kivassa baarissa, tehtiin löytöjä shoppailukierroksella ja vältyttiin sadekuurolta hyvän ajotuksen ansiosta.

11. Pyöräiltiin aamupäivästä Petran ja meitsin äipän kanssa Myllyjärvelle uimaan. Nautittiin useempi tunti auringosta ja pyöräiltiin Oittaalle. Mä ja Petra jäätiin rantsulle äitin jatkaessa kotia kohti. Päivän pyröäilysaldo oli hieman päälle 30km.

12. Kyseinen kuva on oikeastaan otettu samana päivänä ku kuva 11 vaan minkäs teet, ku yhteen päivään mahtu niin monta hyvää hetkeä. Oittaalla siirryttiin nimittäin kuivalta maalta vesille kahen tunnin ajaks. Pocahontas- fiilistelyt kanootissa on ihan okei!

13. Se kerta, jolloin hengasin koko iltapäivä köllien rantalaiturilla kaverin ja parin uuden tuttavuuden kanssa. Tapahtuman päätähti oli super söpö Kaapo. Koira hymyili melkein yhtä leveesti ku me kaikki muut.

14. Kesän ensimmäinen ja mun kohdalla myös ainoa mökkireissu niinkin erikoisella kokoonpanolla kuin koko perhe! Siitä on useempi vuos ku ollaan koko poppoo suunnattu Venäjän rajamaille, Parikkalan nurkille. Kelit suosi meitä ja mä nautin mökkihöperöitymisestä niin täysillä ku vaan voi viikonlopun ajan nauttia.

15. Pieniä, hyviä hetkiä kun Turkuun opiskelemaan muuttanu ystävä eksyy pääkaupunkiseudulle ja ehdottaa kuvailusessiota. Kahlattiin vesilätäköissä, unohdettiin kengät jalassa kävely ja naurettiin epäonnistuneille kuville. Mitä sitä muuta arki-iltaansa kaipais?

16. Kuvailtua tuli kesällä paljon mut yks kuvaussessio oli ylitse muiden, jos onnistunu sessio lasketaan onnistuneiden kuvien määrän mukaan. Kiitos jälleen mun hovikuvaajalle, Mialle. Useempi tunti mutasessa pellossa rymyämistä ja taivaalle vilkuilua sateen pelossa kannattaa joskus.

17. Palkitsevaa kesätoimintaa, eli mustikoiden keruuta. Harmi että jäi mun ainooksi kerraks, saatiin meinaan aika hyvä saalis. Siinä sivussa hankittiin päivän D-vitamiinit ja uitiin muutamat kerrat.

18. Petra tarjoutu ystävällisesti napsimaan kuvia musta ja mun paremmasta puoliskosta vuosipäiväpostausta varten. Viis vuotta tuli täyteen, pitihän siitä jotain kuviaki saada! Ilta oli ennen virallista vuosipäivää, tulipa siinä sivussa nappailtua pari urpoa, fisu-objektiivin vääristämää ryhmäselfietä.

Tätä kesää lämmöllä muistellen, ensikesää jo odottaen! Kiitos kaikille jotka oli mukana tekemässä mun työntäyteisestä kesästä muistelemisen arvoista.

Same shades of blue